Yhteisöllisessä asumisessa eri puolilla Suomea on vakavia ongelmia. Vanhusten yhteisöllinen asuminen on ajautunut väärille raiteille. Surullisia esimerkkejä tästä ovat Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen ilmoitus ikääntyneiden yhteisöllisen asumisen palveluiden huutokaupasta sekä aluehallintoviranomaisten havaitsemat vakavat epäkohdat yhteisöllisessä asumisessa ympäri maata.
Toimintatapa tuo kaikuja sadan vuoden takaa, jolloin viranomaiset myivät ylläpidon tarpeessa olevia lapsia, vanhuksia, sairaita ja vammaisia huutokaupassa vähiten tarjoaville.
Yhteisöllisen asumisen piti olla turvallinen vaihtoehto kotona asumisen ja ympärivuorokautisen hoidon välillä. Sen sijaan yhteisöllisessä asumisessa on todettu epäkohtia niin asiakasturvallisuudessa, palvelupäätöksissä kuin itsemääräämisoikeuden toteutumisessa.
Pidämme kestämättömänä, että Suomen hyvinvointia aktiivivuosinaan rakentaneet hauraat ja muistisairaat vanhukset joutuvat asumaan yksiköissä, joissa he eivät kykene hälyttämään apua, ja joissa ei ole riittävää hoivaa saatavilla. Tämä ei ole yhteisöllisyyttä vaan heitteillejättöä.
Kun julkinen järjestäjä asettaa vanhukset asumaan ilman riittävää hoivaa, herää kysymys ihmisarvon ja yhdenvertaisuuden loukkauksesta. Vanhusten yhteisöllisen asumisen epäkohtien korjaaminen on velvoite, joka nousee suoraan sekä kansallisesta sääntelystämme että kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista. Velvoite tarkoittaa aktiivista vastuuta: hyvinvointialueiden on huolehdittava siitä, että järjestetyt palvelut, myös yhteisöllinen asuminen, täyttävät lain ja ihmisoikeussopimusten vaatimukset.
Vanhuspalvelulaki edellyttää, että hyvinvointialueet järjestävät palvelut asiakkaiden määrää ja tarvetta vastaavaksi. Liittovaltuusto muistuttaa, että palvelut tulee järjestää inhimillisesti, turvallisesti ja yksilölliset tarpeet huomioiden.
Ikään katsomatta jokaisella ihmisellä on oikeus turvalliseen ja arvokkaaseen elämään sen kaikissa vaiheissa.
Eläkeliiton liittovaltuusto