Hal­li­tus an­toi edus­kun­nal­le esi­tyk­sen elin­tar­vi­ke­mark­ki­na­lain uu­dis­ta­mi­ses­ta. La­kie­si­tys on tär­keä ja pit­kään odo­tet­tu as­kel suo­ma­lai­sen ruo­ka­ket­jun ta­sa­pai­not­ta­mi­ses­sa. Maa- ja met­sä­ta­lous­va­li­o­kun­nas­sa on­kin val­lin­nut sel­keä yk­si­mie­li­syys yli puo­lu­e­ra­jo­jen tä­män la­kiu­u­dis­tuk­sen ai­kaan­saa­mi­sek­si. Ky­sees­sä on koko ruo­ka­jär­jes­tel­män oi­keu­den­mu­kai­suus, huol­to­var­muus ja ko­ti­mai­sen ruu­an­tuo­tan­non tu­le­vai­suus.

Suo­ma­lai­nen ruo­ka­ket­ju on vii­me vuo­si­na muut­tu­nut mer­kit­tä­väs­ti. Kaup­pa on kes­kit­ty­nyt, kau­pan omien merk­kien osuus on kas­va­nut ja kus­tan­nus­ten voi­ma­kas vaih­te­lu on koh­dis­tu­nut eri­tyi­ses­ti al­ku­tuo­tan­toon ja elin­tar­vi­ke­te­ol­li­suu­teen. Ket­jun al­ku­pää kan­taa usein suu­rim­man ris­kin, mut­ta neu­vot­te­lu­voi­ma on pie­nin. Mie­les­tä­ni tämä ei ole pit­käl­lä ai­ka­vä­lil­lä kes­tä­vää ta­lou­den, huol­to­var­muu­den ei­kä ko­ti­mai­sen ruu­an­tuo­tan­non kan­nal­ta.

Elin­tar­vi­ke­mark­ki­na­lain uu­dis­tuk­sen ta­voit­tee­na on kor­ja­ta näi­tä pit­kään jat­ku­nei­ta mark­ki­na­häi­ri­öi­tä. Lä­pi­nä­ky­väm­mät so­pi­muk­set, koh­tuut­to­mien so­pi­mu­seh­to­jen kiel­to ja kau­pal­lis­ten kos­to­toi­mien sel­keä kiel­tä­mi­nen ovat tär­kei­tä muu­tok­sia.

La­ki­muu­tok­sel­la suo­ja­taan yri­tys­ten lii­ke­sa­lai­suuk­sia ja es­te­tään se, et­tei ta­va­ran­toi­mit­ta­jil­ta vaa­di­ta tar­peet­to­mia ja kal­lii­ta tie­to­ja esi­mer­kik­si kus­tan­nus­ra­ken­tees­ta tai tuo­tan­to­ta­vois­ta.

Kau­pal­li­siin kos­to­toi­miin liit­ty­en yh­teis­työ ei voi jat­kos­sa hei­ken­tyä sen vuok­si, et­tä toi­mit­ta­ja käyt­tää oi­keuk­si­aan tai vie asi­an vi­ra­no­mai­sel­le. Yk­si tär­keä muu­tos on, et­tä poik­keuk­sel­li­sis­sa ti­lan­teis­sa, ku­ten kus­tan­nus­ten voi­mak­kaas­ti nous­tes­sa, hei­kom­mal­la osa­puo­lel­la oli­si oi­keus pyy­tää so­pi­muk­sen eh­to­jen uu­del­leen­neu­vot­te­lua. Tämä on tär­ke­ää eri­tyi­ses­ti maa­ta­lou­des­sa, jos­sa kus­tan­nuk­set voi­vat muut­tua no­pe­as­ti, mut­ta so­pi­muk­set ovat pit­kiä.

Mie­les­tä­ni eri­tyi­sen mer­kit­tä­vää uu­dis­tuk­ses­sa on kään­tei­nen to­dis­tus­taak­ka, joka hel­pot­taa vää­rin­käy­tös­ten esiin tuo­mis­ta. Tämä pa­ran­taa al­ku­tuot­ta­jien ja elin­tar­vi­ke­te­ol­li­suu­den ase­maa neu­vot­te­luis­sa ja li­sää luot­ta­mus­ta koko ket­jun si­säl­lä. Eli, jos epäil­lään vah­vem­man osa­puo­len käyt­tä­neen val­taan­sa vää­rin, hei­kom­man ei tar­vit­se to­dis­taa vää­rin­käyt­töä. Sen si­jaan vah­vem­man pi­tää osoit­taa toi­mi­neen­sa oi­kein.

Kes­kus­te­lua on käy­ty eri­tyi­ses­ti kaup­po­jen omis­ta mer­keis­tä. On sel­vää, et­tä kau­pan omat tuot­teet ovat mo­nel­le per­heel­le tär­keä osa ar­kea ja mo­nel­le te­ol­li­suu­den toi­mi­jal­le myös va­kaa so­pi­mus­val­mis­tuk­sen kaut­ta tu­le­va tu­lon­läh­de. Nii­tä ei ole tar­koi­tus kiel­tää ei­kä ra­joit­taa koh­tuut­to­mas­ti.

On­gel­ma syn­tyy ti­lan­tees­sa, jos­sa os­ta­ja on sa­maan ai­kaan myös kil­pai­li­ja. Täl­löin mark­ki­na-ase­tel­ma on epä­ta­sa­pai­noi­nen, ja sik­si pe­li­sään­tö­jen on ol­ta­va sel­ke­ät ja rei­lut kai­kil­le. Tär­ke­ää on var­mis­taa, et­tä sään­te­ly on oi­ke­a­suh­tais­ta. Laki ei saa joh­taa sii­hen, et­tä kaup­pa siir­tyy käyt­tä­mään ul­ko­mai­sia ta­va­ran­toi­mit­ta­jia tai et­tä ruu­an hin­ta nou­see tar­peet­to­mas­ti.

Lo­pul­ta kyse on pal­jon suu­rem­mas­ta asi­as­ta kuin so­pi­mu­seh­dois­ta tai mark­ki­na­sään­te­lys­tä eli säi­lyy­kö Suo­mes­sa ko­ti­mai­nen ruu­an­tuo­tan­to, elin­tar­vi­ke­te­ol­li­suus ja ruo­ka­huol­to­var­muus myös tu­le­vai­suu­des­sa. Rei­lu ja ta­sa­pai­noi­nen ruo­ka­ket­ju on koko Suo­men etu, ei vain yk­sit­täis­ten toi­mi­joi­den. Kun ruo­ka­ket­ju toi­mii oi­keu­den­mu­kai­ses­ti, voit­ta­vat lo­pul­ta kaik­ki: tuot­ta­ja, te­ol­li­suus, kaup­pa ja ku­lut­ta­ja.

Mil­la Lah­den­pe­rä

kan­sa­ne­dus­ta­ja (kok.)

Maa- ja met­sä­ta­lous­va­li­o­kun­nan jä­sen