Mik­si ra­sis­mi jat­kaa elä­mään­sä maas­sa, jos­sa tasa-ar­voa pi­de­tään pe­ru­sar­vo­na? Kun kan­sa­ne­dus­ta­jat ve­nyt­te­le­vät sil­mi­ään ja kut­su­vat sitä huu­mo­rik­si, on syy­tä ky­syä, mitä se ker­too meis­tä ja mil­lai­sen yh­teis­kun­nan ha­lu­am­me ra­ken­taa.

Suo­mes­sa ol­laan tot­tu­neet pi­tä­mään tasa-ar­voa ja oi­keu­den­mu­kai­suut­ta it­ses­tään­sel­vyy­te­nä, mut­ta ra­sis­mi elää sil­ti ar­jes­sam­me, toi­si­naan pii­los­sa ja toi­si­naan räi­ke­ä­nä. Se il­me­nee työ­pai­koil­la, kou­lu­jen käy­tä­vil­lä ja ver­kon kes­kus­te­luis­sa. Jo­kai­nen yk­sit­täi­nen het­ki ker­too, et­tä em­me ole vie­lä pe­ril­lä.

Ra­sis­mi ei ole vain louk­kaa­via sa­no­ja tai syr­ji­viä te­ko­ja, vaan aja­tus­mal­li, joka luo ra­jan “mei­hin” ja “mui­hin”. Kun an­nam­me sen juur­tua, ka­ven­nam­me yh­teis­kun­taa ja me­ne­täm­me osaa­mis­ta, luo­vuut­ta sekä in­hi­mil­li­syyt­tä. Jo­kai­nen syr­jäy­tet­ty ih­mi­nen on me­ne­tet­ty mah­dol­li­suus.

Esi­merk­ki­nä sii­tä, kuin­ka sy­väl­le ra­sis­ti­set eleet voi­vat ulot­tua, vii­me vii­kol­la pe­rus­suo­ma­lais­ten edus­ta­jat, mu­kaan lu­kien Juho Ee­ro­la, Kai­sa Ga­re­dew ja eu­ro­par­la­men­taa­rik­ko Se­bas­ti­an Tynk­ky­nen, jul­kai­se­vat ku­via, jois­sa he ve­nyt­tä­vät sil­mi­ään viit­taa­mal­la aa­si­a­lai­seen ul­ko­nä­köön. Tämä mal­li- ja mis­si­ku­vas­ta al­ka­nut tren­di le­vi­si so­mes­sa ja he­rät­ti laa­jaa ar­vos­te­lua Aa­si­as­sa, jos­sa ky­sei­siä elei­tä pi­de­tään sy­väs­ti louk­kaa­vi­na.

On help­po sa­noa, et­tei ra­sis­mi kos­ke mi­nua. To­tuus on kui­ten­kin se, et­tä se kos­kee mei­tä kaik­kia. Kun yk­si ryh­mä sul­je­taan ulos, koko yh­tei­sö köyh­tyy. Yh­teis­työ ja luot­ta­mus ovat kan­ta­neet Suo­men vai­kei­den ai­ko­jen yli, ja nyt tar­vit­sem­me sa­maa päät­tä­väi­syyt­tä en­nak­ko­luu­lo­jen tor­ju­mi­sek­si.

Mitä voim­me teh­dä? Aloi­te­taan pie­nes­tä. Kuun­nel­laan en­nen kuin tuo­mit­sem­me. Puu­tu­taan, kun nä­em­me epä­oi­keu­den­mu­kai­suut­ta. Ope­te­taan lap­sil­le, et­tä ih­mi­sar­vo ei rii­pu ihon­vä­ris­tä, kie­les­tä tai us­kon­nos­ta. Ra­sis­mi ei ka­toa it­ses­tään, vaan se hä­vi­ää, kun me pää­täm­me, et­tei sil­le ole si­jaa.

Meil­lä on va­lin­ta: an­nam­me­ko pe­lon ja vi­ha­mie­li­syy­den muo­va­ta yh­tei­söm­me, vai ra­ken­nam­me­ko ko­din, jos­sa jo­kai­nen voi kuu­lua jouk­koon? Tu­le­vai­suus an­sait­see, et­tä teem­me jäl­kim­mäi­sen.

Joni Var­jo

Nou­si­ai­nen