Suomen menestys on aina rakentunut osaamiselle, käytännön taidoille ja kyvylle yhdistää ajattelu ja tekeminen. Erityisesti vientivetoinen teknologiateollisuus sekä muut korkean osaamisen alat ovat keskeisiä kansantalouden ja työllisyyden kannalta. Myös terveydenhuollossa on useita ammatteja, joissa vaaditaan sorminäppäryyttä, teknologista osaamista ja esteettistä hahmotuskykyä. Näiden alojen edellyttämä osaaminen ei kuitenkaan synny vasta korkeakouluissa, vaan sen perusta rakentuu huomattavasti aiemmin.
Nykyinen käsityön tuntijako ja opetussuunnitelman väljyys eivät kuitenkaan mahdollista teknisen työn työtapojen systemaattista ja yhdenvertaista opettamista kaikille oppilaille. Tämä vaarantaa teknologisen yleissivistyksen toteutumisen ja heikentää pitkällä aikavälillä osaamispohjaa, elinkeinoelämän tarpeisiin vastaamista sekä yhteiskunnan toimintakykyä.
Käsityön opetus yhdistää tiedollisen oppimisen, suunnittelun, ongelmanratkaisun ja vastuullisen toiminnan konkreettiseksi kokonaisuudeksi. Sen ytimessä ovat teknisen ja tekstiilityön työtavat, joissa oppilas oppii ymmärtämään rakennettua maailmaa, teknologiaa ja omaa toimijuuttaan niiden keskellä. Käsityö kasvattaa myös sinnikkyyttä, yrittämisen kulttuuria ja keskittymiskykyä.
Kyse ei ole yksittäisistä kädentaidoista, vaan teknologisesta yleissivistyksestä, joka antaa pohjan jatko-opinnoille, työelämävalmiuksille ja kiinnostukselle tekniikan aloihin.
Ilman tätä perustaa oppilaiden suhde teknologiaan jää kapeaksi ja sattumanvaraiseksi. Kun tekeminen, kokeilu ja oivaltaminen puuttuvat, myös itseluottamus omiin kykyihin jää kehittymättä. Tämä näkyy myöhemmin koulutusvalinnoissa ja osaajapulana aloilla, joilla Suomi on perinteisesti ollut vahva.
Ratkaisut ilmenneeseen ongelmaan ovat jo pitkälti tiedossa ja osin jopa lähes kustannusneutraaleja. Käsityön opetusta tuleekin vahvistaa sekä ala- että yläkoulussa osoittamalla kaikille oppilaille riittävä määrä yhteisiä vuosiviikkotunteja. Opetussuunnitelmaa on täsmennettävä siten, että se sisältää selkeät, vuosiluokkakohtaiset minimisisällöt sekä teknisen työn että tekstiilityön osalta, jotta opetuksen laatu ja yhdenvertaisuus toteutuvat kaikkialla Suomessa.
Lisäksi on huolehdittava opetuksen turvallisuudesta ja laadusta. Käsityön opetus vaatii tarkoituksenmukaiset tilat, ajanmukaiset välineet ja riittävän pienet opetusryhmät. Samalla on varmistettava, että opetuksesta vastaavat koulutetut aineenopettajat tai käsityöhön erikoistuneet luokanopettajat, ja että opettajille on tarjolla täydennyskoulutusta teknologian opetukseen.
Käsityön opetuksen vahvistaminen on strateginen investointi tulevaisuuteen, huoltovarmuuteen ja osaamiseen. Jos haluamme, että Suomi pärjää myös jatkossa, meidän on uskallettava panostaa siihen, missä ajattelu ja tekeminen kohtaavat jo koulupolun alussa.
Milla Lahdenperä
kansanedustaja (kok.)