Takavuosina kaikki tiesivät, mikä oli pankkien tehtävä kunnissa ja kaupungeissa. Pankit ansaitsivat ihmisten luottamuksen ja ne olivat koko ihmiselämän ajan yksi tärkeimmistä instituutioista.
Mikä on pankkien tehtävä nykyään? Se on asemoinut itsensä yhä kauemmas ihmisistä. Tietenkin fyysisesti pankkia tarvitaan vähemmän. Tarpeen tullen se pitäisi kuitenkin löytyä, mutta löytyykö sitä lainan antajaa enää pankeista.
Huoneistomarkkinoita seuratessa talot eivät vaihda omistajia, vaan samat talot ovat myynnissä hyvin pitkään. Uusia taloja tehdään hävyttömän vähän, peruskorjauksia ei näy ja muut rakennusinvestoinnit ovat isojen kaupunkien ulkopuolella aivan minimissä.
Paljon puhutaan rakennuslamasta. Voidaan perustellusti kysyä, kun maakuntien näkymiä katsoo, ovatko pankit kriittisinä laina-asioissa suurin syypää tilanteeseen.
Onko pankkien sijoitustoiminta, eli entiseltä nimeltä pörssikeinottelu tullut liian houkuttelevaksi. Lainoitustoiminta ei kannata enää yhtä hyvin ja helposti vedotaan kiristyneisiin EU:sta ja Suomen valtiolta tulleisiin vaatimuksiin, mutta onko tämä kuitenkin vain helppo selitys.
Mikäli yleiset ohjeet ovat tosiaan kiristyneet mahdottomuuksiin, niin siihen pitäisi valtiovallan kiireesti tehdä tarkistuksia. Tällaisen toiminnan jatkuminen vie perikatoon, niin yksityistalouksien, yritysten, kuntien kuin valtionkin talouden.
Jos pankkien lainojen antamattomuus on kiinni ainoastaan pankkien ahneudesta, niin siihenkin on valtiovallan puututtava. Ei tällainen voi jatkua vuositolkulla ja tilanne pahenee koko ajan.
On myös mahdollista, että yleisen käytännön mukaan pankitkin ovat alkaneet toteuttaa käytäntöä, jossa vain suurille kaupungeille annetaan kaikki olemassa olevat kehitysresurssit ja muualle murusia. Koko maan asuttamisesta puhutaan, mutta se on ilmeisesti tarkoitettu vain juhlapuheiden aiheiksi ja käytäntö näyttää olevan aivan toinen, pankeillakin. Ei pankkien tehtävä ole määritellä, missä ihmisten kuuluu asua.
Moni on siirtynyt pakosta käyttämään muita rahoitusvaihtoehtoja, vaikka se on kalliimpaa. Pankkien hitaus päätöksien teossa alkaa myös hipoa ennätyksiä ja kun vielä tulee kielteinen päätös, niin tilanne on monien perhekuntien kohdalla kestämätön.
Kulutusjuhlaa kaivataan kovasti, mutta on tavattoman tyhmää kohdistaa ylimääräinen raha Kiinan humpuukitavaroihin, kun se voitaisiin laittaa kotimaahan ihmisen luonnollisiin tarpeisiin eli talokauppoihin ja rakentamiseen. Saataisiin tänne työtä, toimintaa ja investointeja.
Pankeissa on lainansaantiongelman lisäksi tullut muitakin ongelmia. Suurten pankkifuusioiden myötä pankkihenkilöiden tavoitettavuus on tullut paljon vaikeammaksi. Tuntuu siltä kuin palveluhalukkuus, johon ennen on totuttu, pyrittäisiin hävittämään mahdollisimman vähiin.
Helposti sanotaan; käyttäkää nettiä. On kuitenkin kohtuullisen iso määrä ihmisiä, niin nuoria kuin vanhojakin, joille netin käyttö on jostakin syystä vaikeaa tai mahdotonta. Tämä näkyy muutaman tunnin auki olevissa harvenevissa pankkikonttoreissa hyvinkin pitkäaikaisina jonotuksina. Eikä netinkään käyttö aivan ongelmatonta ole, varsinkaan mikäli haluat tavata jonkun tietyn henkilön. Puhumattakaan, että yrittäisit puhelimella tavoittaa jonkun itselle tutun pankkihenkilön.
Kun näin eläkeläisenä seuraa ympärillä olevaa maailman menoa, kuunnellen monien ihmisten puheita ja heillä olevaa hätää; pitäisi saada ostaa talo, rakentaa uutta tai peruskorjata vanhaa taloa, mutta lainaa näyttää olevan mahdotonta saada. Ei voi kuin ihmetellä pankkien toimintaa.
Tuntuu kummalliselta, ettei maan hallituksen edustajat millään tavalla puutu tai edes kommentoi pankkien lainamenettelyihin kohdistuvia ongelmia, vaikka vaikutukset ja kerrannaisvaikutukset kohdistuvat koko yhteiskuntaan.
Pekka Heikkilä
Uusikaupunki