Hal­li­tus suun­nit­te­lee taas oma­lää­kä­ri­käy­tän­nön pa­laut­ta­mis­ta. Yh­teis­kun­ta mää­rää, kuka si­nua hoi­taa. Ei hyvä!

Olen tu­tus­tu­nut usei­ta vuo­sia sit­ten ”oma­lää­kä­ri­toi­min­taan”; oli vie­dä hen­gen pa­ri­kin ker­taa. Piti ap­tee­kis­ta hank­kia mus­tel­ma­voi­det­ta, jos tun­tui, et­tä si­nel­mä pol­vi­tai­pees­sa oli kos­meet­ti­nen hait­ta. On­nek­si lää­kä­ri­käyn­tiä seu­raa­va­na päi­vä­nä oli ret­ki, jol­la mu­ka­na oli myös ter­vey­de­na­lan hen­ki­löi­tä. Näy­tin heil­le ”mus­tel­maa” ja to­te­si­vat sen ole­van bor­re­li­oo­sia ai­heut­ta­van pun­kin pu­re­ma. Sain voi­mak­kaan an­ti­bi­oot­ti­kuu­rin en­kä var­muu­del­la tie­dä ”luu­raa­ko bor­re­li­oo­si­pa­ho­lai­nen” vie­lä­kin si­su­kun­nas­sa.

Toi­sen ker­ran hain use­am­man ker­ran apua hen­ge­nah­dis­tuk­seen. Vii­mei­sel­lä toh­to­ri­käyn­nil­lä sain pit­kin ham­pain lä­het­teen TYKS:iin. Mi­nul­la oli keuh­ko­ve­ri­tulp­pa ja sai­raa­las­sa­o­lo ve­nyi kah­teen­tois­ta päi­vään. Ti­lan­ne oli alus­sa kriit­ti­nen ja eh­kä jo päi­vän vii­vyt­te­ly oli­si joh­ta­nut läh­töön pa­rem­mil­le met­säs­tys­mail­le.

Epi­so­dien jäl­keen sain kui­ten­kin erik­seen pe­rus­tel­tu­a­ni vaih­det­tua lää­kä­rin. Kier­sin sil­ti ter­veys­kes­kuk­sen kau­kaa ja ti­la­sin tar­vit­ta­es­sa ajan yk­si­tyi­sel­tä ”nuo­rel­ta ko­me­al­ta mies­lää­kä­ril­tä”. Näin olen jat­kos­sa­kin teh­nyt ja elän vie­lä 84 -vuo­ti­aa­na.

Myö­hem­min näin ky­sei­sen lää­kä­rin ohi­men­nen ja hih­kai­sin asi­a­ni. Vas­tauk­sek­si sain yli­mie­li­sen to­kai­sun: ”Ei mei­dän lait­teis­sa kaik­ki sai­rau­det näy”.

Jos oma­lää­kä­riä ei voi it­se va­li­ta, voi käy­dä niin, et­tä lam­paan vaat­teis­sa vaa­nii susi. Täl­löin vika on var­mas­ti sekä sy­sis­sä et­tä se­pis­sä; ei synk­kaa.

Nyt olen ti­lan­tees­sa, et­tä en­sim­mäi­nen aja­tuk­se­ni lää­kä­rin pa­keil­la tuo mie­leen lau­seen ”Olen hy­vis­sä kä­sis­sä, mi­nua au­te­taan”.

Po­ti­las vuo­sien ta­kaa

Me­ri­mas­kun pi­tä­jä