Jou­duin seu­raa­maan lä­hel­tä va­ka­vas­ti sy­dän- ja muis­ti­sai­raan lä­hei­se­ni kamp­pai­lua ter­vey­den­huol­lon by­rok­ra­ti­aa vas­taan.

Eri­kois­sai­raan­hoi­dos­sa po­ti­las­ta ei koh­dat­tu ko­ko­nai­suu­te­na. Kun sy­dän­ti­lan­ne saa­tiin het­kel­li­ses­ti va­kau­tet­tua, yk­sin asu­va, hau­ras ja mo­ni­sai­ras po­ti­las lai­tet­tiin ke­la­tak­sil­la ko­tiin, omais­ten huo­les­ta ja vas­tus­tuk­ses­ta huo­li­mat­ta.

Vain kah­des­sa vuo­ro­kau­des­sa sai­raa­las­sa saa­tiin koko ke­vään ko­din ja sai­raa­lan vä­liä kul­ke­nees­ta van­huk­ses­ta pa­pe­ril­la “ko­ti­kun­toi­nen”, vaik­ka hän hä­din tus­kin sel­vi­si it­se­näi­ses­ti ves­saan. Myös­kään osas­ton hoi­ta­jien mu­kaan hän ei ol­lut ko­ti­kun­toi­nen.

Em­me ta­van­neet lää­kä­riä ker­taa­kaan, vaik­ka pyy­sim­me sitä use­aan ot­tee­seen. Lo­pul­ta sain yli­lää­kä­rin kiin­ni pu­he­li­mit­se. Hän to­te­si, et­tei sy­dä­no­sas­tol­ta pää­se min­ne­kään jat­ko­hoi­toon, nyt kun sy­dän puo­li on hoi­det­tu, po­ti­las ko­tiu­te­taan.

Kuka täs­sä jär­jes­tel­mäs­sä kan­taa vas­tuun?

Ikään­ty­nei­den mää­rä kas­vaa tu­le­vi­na vuo­si­na mer­kit­tä­väs­ti, myös eri­kois­sai­raan­hoi­dos­sa. Sik­si toi­min­taa on ke­hi­tet­tä­vä nyt.

Ny­kyi­nen jär­jes­tel­mä on pirs­ta­lei­nen. Po­ti­las­ta siir­rel­lään luu­kul­ta toi­sel­le, vaik­ka yh­te­nä rat­kai­su­na oli­si ge­ri­at­ri­sen osaa­mi­sen vah­vis­ta­mi­nen eri­kois­sai­raan­hoi­don si­säl­lä.

Tar­vit­sem­me sel­ke­ät hoi­to­po­lut ti­lan­tei­siin, jois­sa ko­tiin pa­laa­mi­nen ei ole enää mah­dol­lis­ta. Ny­kyi­set pro­ses­sit ovat lii­an hi­tai­ta ja by­rok­raat­ti­sia, ja tar­jot­tu apu jää usein riit­tä­mät­tö­mäk­si. Täs­sä­kin ta­pauk­ses­sa il­man omai­sia ei oli­si pär­jät­ty.

En­nen kaik­kea po­ti­las on näh­tä­vä ko­ko­nai­suu­te­na, ei vain yk­sit­täi­sen eri­koi­sa­lan hoi­det­ta­va­na sai­rau­te­na. Muut­tu­vis­sa ti­lan­teis­sa on pys­tyt­tä­vä toi­mi­maan no­pe­as­ti. Tar­vi­taan myös hä­tä­si­joi­tus­mah­dol­li­suus niil­le po­ti­lail­le, joil­le koti ei ole tur­val­li­nen vaih­to­eh­to.

Pi­dän lä­hei­se­ni ko­tiut­ta­mis­ta täy­sin vas­tuut­to­ma­na, ja se täyt­tää heit­teil­le­jä­tön kri­tee­rit. Ky­syin lää­kä­ril­tä, kuka täs­tä kan­taa vas­tuun. Vas­taus­ta en saa­nut pu­he­li­mes­sa, mut­ta tu­len saa­maan vie­lä.

Tou­ko­kuus­sa avat­ta­va ge­ri­at­ri­nen päi­vys­ty­so­sas­to on as­kel oi­ke­aan suun­taan, mut­ta se on vain laas­ta­ri avo­haa­vaan. Ikään­ty­nei­den hoi­toa on ke­hi­tet­tä­vä ai­dos­ti ja no­pe­as­ti.

Yhä use­am­pi iä­käs ih­mi­nen tar­vit­see apua, ei­kä kai­kil­le koti ole enää oi­kea tai re­a­lis­ti­nen paik­ka. Rat­kai­suk­si tar­vi­taan vä­hem­män by­rok­ra­ti­aa ja enem­män jous­ta­via pal­ve­lui­ta. Myös mo­ni­tuot­ta­ja­mal­li ja yk­si­tyi­sen sek­to­rin hyö­dyn­tä­mi­nen voi­si­vat hel­pot­taa ti­lan­net­ta ja pur­kaa pai­net­ta.

Sa­mal­la on syy­tä tar­kas­tel­la Var­han ta­lou­del­lis­ten re­surs­sien käyt­töä kriit­ti­ses­ti. Esi­mer­kik­si kään­nös- ja tulk­kaus­pal­ve­lui­hin käy­tet­tä­vil­lä nel­jäl­lä mil­joo­nal­la eu­rol­la voi­si ra­hoit­taa mer­kit­tä­vän mää­rän van­hus­ten hoi­va­pal­ve­lu­ja. Suo­ma­lai­set van­huk­set an­sait­see pa­rem­paa.

Sini Lai­ne

Sai­raan­hoi­ta­ja

Rai­si­o­lai­nen kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu (ps.)