Vastikään Uudenkaupungin Sanomissa kerrottiin, että 50 vuotta sitten oli Uudessakaupungissa käynnistetty kipsilaattojen valmistus. Tuotetta alettiin valmistaa lannoitetehtaan normaalituotannosta yli jäävästä kipsistä. Raaka-aine oli ihanteellinen, sillä se ei kuormittanut luontoa ja vähensi jätekasojen muodostumista.
Tuote oli ihanteellinen, sillä se muodostui yhdestä ainoasta pääraaka-aineesta. Tuote oli mittatarkka ja sileäpintainen. Valmistettavien laattojen koko oli 600x600 mm. Paksuudet olivat muistaakseni 68 ja 100 mm. Levyjen reunoja kiersi hyvin mittatarkka pontti. Levyt paketoitiin pakkauksiin, joita oli kätevää vaakatasossa siirtää tiilikärryillä.
Valmista seinää tehtiin liimaamalla laatat toisiinsa tarkoitukseen tuotetulla liimalla. Näin syntynyt seinä oli peilikirkas ja valmis maalattavaksi tai tapetoitavaksi. Mahdolliset sähkö- ja muut asennukset oli helppoa ja siistiä tehdä roiloomalla.
Tuotteen hinta oli erittäin kilpailukykyinen. Mutta suurin merkitys lopputuotteen hintaan muodostui nopeasta ja edullisesta asennushinnasta.
Suuressa rakennusliikkeessä huomasimme, että Raksa-laattoja käyttämällä paransimme tuottavuuttamme merkittävästi. Ryhdyimme kaikissa urakkakohteissa neuvottelemaan tilaajien kanssa, että saisimme vaihtaa normaalit väliseinärakenteet kyseiseen tuotteeseen.
Laatan käytöstä on ihan omaakin kokemusta. Oman rivitalohankkeen kaikki väliseinät mukaan luettuna allashuoneen seinät onnistuivat hyvin. Myös ulkoseinien sisäpinnat tehtiin samalla tuotteella.
Hämmästys oli suuri, kun tuote poistui markkinoilta. Yksi merkittävä askel rakennusteollisuuden kehittymisessä häipyi johonkin taivaan tuuliin. Tähän päivään mennessä en ole saanut tietooni syytä tähän käsittämättömään tapahtumaan.
Koska Uudenkaupungin seudun tilanne on se mikä on, rohkenen antaa ilmaisen neuvon: Tehdas pystyyn nopeasti ja pieni panostus markkinointiin voisi olla avuksi kotikaupungillemme.
Seppo Sjöblom
Rakennusinsinööri