Tämä on totisinta totta. Merimaskun seurakuntaneuvoston seurakunnan tulevaisuudesta toteuttama äänestys päättyi tasapeliin; asia otetaan jatkokäsittelyyn uudelleenvalmistelun jälkeen joulukuun alussa; ”to be or not to be”. Itsenäisestä seurakunnasta kiertää nyt todennäköisesti keskusteluja sekä puolesta että vastaan.
Tuntuu pahalta, jos seurakunta saa kirkkonsa 300-vuotissyntymäpäivälahjaksi lakkautuspäätöksen turhakkeena.
Väkeä sunnuntaijumalanpalveluksissa käy vähän, mutta vakikävijöitä on myös kauempaa. Muuta toimintaa usein yhteistyössä kunnan kanssa on kuukausittain. Alle kouluikäisille ja heidän huoltajilleen on kaksi kertaa viikossa aamupäiväkerho, on käsityöpiiri ja kerran kuussa varttuneen väen päiväpiiri ynnä muuta. Kirkkokahvit jumalanpalveluksen jälkeen kirvoittavat kielenkannat vilkkaaseen keskusteluun; isäntä on mukana, jos kiireiltään joutaa.
Koko ihmiselämän peruspilareita ovat avioliittoon vihkiminen, lasten kaste, konfirmaatio ja viimein iäisyysmatkalle siunaaminen. Tutun papin mukanaolo juhlatilaisuuksissa on tärkeä, tunnemme itsemme hyväksytyiksi. Edellinen kirkkoherramme palveli meitä 42 vuotta. Hänet muistetaan vielä kaikkien kattohirsien alla ja hän on edelleen hengessä mukana; hän on Matti-pappi.
Merimaskun seurakunnan kohtalo selvinnee lähitulevaisuudessa.
Ensi kesänä on Markku-papilla mahdollisuus jäädä ansaitulle eläkkeelle. Työsarkaa riittää perhekunnan kasvaessa; alkaa niin sanottu vahtivuoro nuorperheiden parissa. Toivottakaamme hänelle terveyttä ja musiikin antamaa iloa pitkälle tulevaisuuteen aina tähtitarhoihin saakka.
Eeva Auvinen
Merimaskun seurakunnan jäseneksi kastettu