Ras­kaus­syr­jin­tä on lais­sa yk­si­se­lit­tei­ses­ti kiel­let­ty. Sil­ti se on sote-alal­la ar­ki­päi­väis­tä.

Ras­kaus on mo­nil­le nai­sil­le konk­reet­ti­nen ris­ki: työ­so­pi­muk­sia ei jat­ke­ta, kun ras­kaus tu­lee työ­nan­ta­jan tie­toon. Ny­kyi­sin tämä ta­pah­tuu “sat­tu­mal­ta” so­pi­muk­sen päät­ty­es­sä. Val­von­nan puu­te ja nä­en­näi­ses­ti lail­li­set toi­min­ta­ta­vat te­ke­vät syr­jin­näs­tä nä­ky­mät­tö­män. Sa­mal­la hy­väk­si­käy­te­tään työn­te­ki­jää, joka on ko­to­na vas­ta­syn­ty­neen kans­sa ja jon­ka en­sim­mäi­nen huo­li ei luon­nol­li­ses­ti­kaan ole tais­te­lu pai­kas­ta työ­e­lä­mäs­sä.

Maam­me hal­li­tus on va­paut­ta­mas­sa mää­rä­ai­kais­ten työ­so­pi­mus­ten käyt­töä esit­tä­mäl­lä la­ki­muu­tos­ta, joka sal­li­si vuo­den mää­rä­ai­kai­set työ­so­pi­muk­set il­man pe­rus­tei­ta. Kun so­pi­mus voi­daan ny­kyi­sin teh­dä ai­no­as­taan lais­sa sää­de­tyin pe­rus­tein, sai­si työ­nan­ta­ja jat­kos­sa teh­dä uu­den työn­te­ki­jän­sä kans­sa vuo­den ajan mää­rä­ai­kai­suuk­sia il­man mi­tään syy­tä. Kun työ­nan­ta­jil­le an­ne­taan mah­dol­li­suus sol­mia ja kat­kais­ta jat­kos­sa mää­rä­ai­kai­suuk­sia ke­vein pe­rus­tein, saa ras­kaus­syr­jin­tä vain li­sää kas­vu­a­lus­taa.

La­ki­muu­tok­set ei­vät ta­pah­du tyh­ji­ös­sä. Ne ra­ken­tu­vat yh­teis­kun­taan, jos­sa äi­tiys näh­dään yhä lii­an usein ris­ki­nä työ­nan­ta­jal­le. Kun suo­ja­me­ka­nis­me­ja pu­re­taan, hei­ken­ne­tään juu­ri nii­den nais­ten ase­maa, jot­ka ovat haa­voit­tu­vim­mas­sa ase­mas­sa: mää­rä­ai­kai­sis­sa, ma­ta­la­palk­kai­sis­sa töis­sä tai työ­u­ran al­ku­vai­heis­sa.

Kyse ei ole ar­vo­va­paas­ta ra­ken­neu­u­dis­tuk­ses­ta, vaan po­liit­ti­ses­ta ja ide­o­lo­gi­ses­ta va­lin­nas­ta, joka on se­län kään­tä­mis­tä nai­sil­le ja per­heil­le. Kes­kit­ty­mäl­lä vain työ­nan­ta­jiin hal­li­tus huo­leh­tii sa­mal­la sii­tä­kin, et­tä syn­ty­vyys ja kan­sa­lais­ten ku­lu­tus las­kee edel­leen työn­te­ki­jöi­den epä­var­mas­sa tu­le­vai­suu­des­sa.

Työ­e­lä­män yh­den­ver­tai­suus ei ole si­vu­seik­ka. Se on yh­teis­kun­nan va­kau­den ja luot­ta­muk­sen pe­rus­ta. Jos ras­kaus­syr­jin­tää ei ote­ta va­ka­vas­ti nyt, se nor­ma­li­soi­tuu en­tis­tä pa­hem­min. Oi­keu­den­mu­kai­nen yh­teis­kun­ta ei ran­kai­se ih­mi­siä bi­o­lo­gi­sis­ta to­si­a­si­ois­ta, ei­kä tee äi­tiy­des­tä työ­mark­ki­na­ris­kiä.

Mil­la­riik­ka Ryt­kö­nen

Te­hyn pu­heen­joh­ta­ja

Päi­vi Van­ni­nen

Te­hyn ju­ris­ti