Suo­ma­lais­ten las­ten ja nuor­ten lu­ku­tai­to on hei­ken­ty­nyt mer­kit­tä­väs­ti. Yhä use­am­min kuu­lee kom­ment­te­ja sii­tä, et­tä ei kiin­nos­ta, ei ole mo­tia tai mik­si mun pi­tää...

Lu­ke­mi­sen kans­sa va­paa-ajas­ta kil­pai­le­vat no­pe­al­la tem­pol­la ete­ne­vät mie­li­hy­vää li­sää­vät reel­sit ja Tik­tok-vi­de­ot. Kir­ja käyt­tö­liit­ty­mä­nä ko­e­taan van­ha­nai­kai­sek­si ja um­meh­tu­neek­si kaik­kien uu­sien vies­tin­nän ka­na­vien kes­kel­lä. Lu­ku­tai­dos­sa kur­jaa on tie­ten­kin se, et­tä se vaa­tii tai­toa, jon­ka opet­te­lu voi ol­la pin­nis­te­lyä vaa­ti­vaa ja työ­läs­tä. Pal­kin­to, eli se var­si­nai­nen lu­ku­tai­to, ei tule hel­pol­la.

Lu­ke­mi­nen on yk­si tä­män päi­vän yh­teis­kun­nan kes­kei­sim­mis­tä pe­rus­tai­dois­ta, sil­lä se tu­kee op­pi­mis­ta, ajat­te­lun ke­hit­ty­mis­tä ja ak­tii­vis­ta kan­sa­lai­suut­ta. Hyvä lu­ku­tai­to mah­dol­lis­taa tie­don ym­mär­tä­mi­sen, eri­lais­ten nä­kö­kul­mien ar­vi­oin­nin sekä osal­lis­tu­mi­sen yh­teis­kun­nal­li­seen kes­kus­te­luun. Lu­ke­mi­nen ke­hit­tää kes­kit­ty­mis­ky­kyä, kie­lel­li­siä val­miuk­sia ja ky­kyä hah­mot­taa laa­jo­ja ko­ko­nai­suuk­sia – tai­to­ja, joi­ta tar­vi­taan läpi elä­män.

Di­gi­ta­li­soi­tu­vas­sa maa­il­mas­sa lu­ke­mi­sen mer­ki­tys ei vä­he­ne, vaan muut­taa muo­to­aan. Eri­tyi­ses­ti te­ko­ä­lyn yleis­ty­mi­nen tuo uu­sia haas­tei­ta lu­ku­tai­dol­le: teks­tien mää­rä kas­vaa, tie­don al­ku­pe­rä hä­mär­tyy ja si­säl­töä voi­daan tuot­taa no­pe­as­ti ja us­kot­ta­van nä­köi­ses­ti. Sik­si pelk­kä tek­ni­nen lu­ku­tai­to ei enää rii­tä. Tar­vi­taan mo­nia lu­ke­mis­ta vaa­ti­via tai­to­ja, jot­ta pys­ty­tään ar­vi­oi­maan tie­don luo­tet­ta­vuut­ta ja oi­keel­li­suut­ta.

Lu­ke­mi­nen on­kin avain pait­si tie­don omak­su­mi­seen myös vas­tuul­li­seen ja tie­toi­seen toi­min­taan te­ko­ä­lyn ai­ka­kau­del­la. Se an­taa vä­li­neet erot­taa oleel­li­nen epä­o­len­nai­ses­ta, ra­ken­taa omaa ym­mär­rys­tä ja teh­dä pe­rus­tel­tu­ja pää­tök­siä yhä mo­ni­mut­kai­sem­mas­sa tie­to­ym­pä­ris­tös­sä.

Kou­lun kan­nal­ta aja­tel­tu­na riit­tä­vä lu­ku­tai­to on kai­ken op­pi­mi­sen pe­rus­ta. Jos op­pi­laal­la ei ole riit­tä­vää lu­ku­tai­toa, se hei­ken­tää op­pi­mis­ta kai­kis­sa ai­neis­sa yhä ene­ne­väs­sä mää­rin teks­tin tul­les­sa pi­dem­mik­si ja mo­ni­mut­kai­sem­mik­si. Tämä ko­ros­tuu eri­tyi­ses­ti re­aa­li­ai­neis­sa.

Oli­si hyvä, jos jo­kai­sel­le vuo­si­luo­kal­le laa­dit­tai­siin sel­ke­ät kri­tee­rit vä­him­mäis­lu­ku­tai­dol­le vuo­si­luo­kal­ta seu­raa­val­le siir­ty­mi­sek­si. Ope­tus­suun­ni­tel­mia täy­den­ne­tään esi­mer­kik­si ui­ma­tai­don vuo­si­luok­ka­koh­tai­sil­la ta­voit­teil­la, mut­ta ei yk­si­tyis­koh­tai­sil­la lu­ku­tai­don vaa­ti­muk­sil­la.

Lu­ku­tai­don ta­voit­tee­na voi­si ol­la esi­mer­kik­si se, et­tä 3.-luok­ka­lai­sen on ky­et­tä­vä lu­ke­maan vä­hin­tään 100-si­vui­nen kir­ja ja osat­ta­va kir­joit­taa sii­tä ta­ri­na tai ku­vaus, jot­ta var­mis­tu­taan myös lu­e­tun ym­mär­tä­mi­ses­tä. Il­man mi­ni­mi­suo­ri­tuk­sia ei voi­si ede­tä opin­nois­saan, sil­lä se tar­koit­tai­si sitä, et­tei riit­tä­vää osaa­mis­ta ole saa­vu­tet­tu.

Lu­ku­tai­don li­säk­si myös kes­kit­ty­mi­sen ja pit­kä­jän­tei­sen te­ke­mi­sen tai­dot kart­tu­vat sa­mal­la, ihan huo­maa­mat­taan. Tär­kei­tä tai­to­ja nä­mä­kin.

Tä­män päi­vän lap­set ei­vät va­li­tet­ta­vas­ti totu yh­teis­kun­taan, jos­sa luku- ja kir­joi­tus­tai­to on ar­jes­sa sel­viy­ty­mi­sen kan­nal­ta tär­keä tai­to. En­nen äly­pu­he­li­mia keit­ti­ön pöy­däl­le jä­tet­tiin lap­pu­ja, jois­sa kir­joi­tet­tiin ja lu­et­tiin pie­niä vies­te­jä pit­kin päi­vää. Nyt sama vies­tin­tä hoi­de­taan ää­ni­vies­tein, ei tar­vit­se osa­ta lu­kea ei­kä kir­joit­taa ja asia tu­lee sel­väk­si.

Las­ten mo­ti­voi­mi­nen lu­ke­mi­sen ja kir­joit­ta­mi­sen tär­key­des­tä tu­lee en­tis­tä haas­ta­vam­mak­si. Ar­jes­sa lu­ke­mi­nen ja kir­joit­ta­mi­nen on siis vä­hen­ty­nyt oleel­li­ses­ti. Il­man sys­te­maat­tis­ta har­joit­te­lua ja sään­nöl­li­syyt­tä ei syn­ny op­pi­mi­sen vaa­ti­maa tois­to­jen mää­rää.

Ope ry lan­see­raa nyt kan­sal­li­sen ke­sä­lu­ke­mis­kam­pan­jan. Haas­tam­me jo­kai­sen ko­din huo­leh­ti­maan sii­tä, et­tä oma lap­si tai nuo­ri lu­kee en­si ke­sän ai­ka­na ai­na­kin kol­me kir­jaa. Kaik­ki kei­not lu­ke­mi­seen kan­nus­ta­mi­ses­sa ovat sal­lit­tu­ja.

Kou­lu ei pys­ty lu­ku­tai­don edis­tä­mi­seen yk­sin. Lu­ke­mi­nen kou­lus­sa on hyvä asia, mut­ta vas­ta op­pi­mal­la ar­vos­tus lu­ke­mis­ta koh­taan myös ko­to­na, voi­daan saa­vut­taa riit­tä­viä tu­lok­sia. Tar­vi­taan tu­han­sia tois­to­ja en­nen kuin lu­ke­mi­nen saa­vut­taa riit­tä­vän ta­son ja sii­tä tu­lee op­pi­mi­sen vä­li­ne.

Kun lu­ke­mi­nen saa­vut­taa so­pi­van ta­son, sen avul­la pys­tyy avaa­maan maa­il­mo­ja ja saa­vut­ta­maan omia ta­voit­tei­taan. Il­man lu­ku­tai­toa ei tä­män päi­vän yh­teis­kun­nas­sa pär­jää.

Ope ry:n hal­li­tus

Pau­li Valo

am­ma­til­li­sen kou­lu­tuk­sen suo­men kie­len opet­ta­ja

Ant­ti Ala­nen

luo­ka­no­pet­ta­ja

Jaa­na Mar­ko­la

lluo­ka­no­pet­ta­ja ja S2-opet­ta­ja

Pi­ri­ta Raa­ti­kai­nen

ma­te­ma­tii­kan leh­to­ri