Noin 25 vuotta sitten matkustimme Pariisiin, lentokentän ja hotellin väli liikuttiin turistibussilla. Oppaamme selosti, että mielenosoitukset ovat Pariisin illoissa hyvin yleisiä. Lukioikäisille annetaan jopa opetusta, miten asia hoidetaan.
Meillä oli sitten illalla kahdestaan tarkoitus mennä Lafayette -tavarataloon. Matkalle sinne hämmästelimme sinisten poliisibussien paljoutta. Astuimme tavaratalon pääovesta sisälle, mutta vastaan juoksikin joku naisihminen toistaen sanoja ”bomba, bomba”. Ilmassa oli mietoa savun hajua – poistuimme talosta pikavauhtia. Tavaratalo oli sitten sinä iltana suljettu. Myöhemmin kuulimme oppaaltamme, että Lafayettessa oli todella räjähtänyt pommi kodinkoneosastolla.
Seuraavana päivänä oli ohjelmassamme tutustuminen Pompidou-keskukseen. Tutustuminen peruttiin, sillä sielläkin oli pommiuhkaus.
Vierailumatkaamme kuului ruokailu lähellä hotelliamme olevassa ravintolassa, lähellä Bastiljin aukiota. Sinne oli kuitenkin mentävä kadun yli, mutta katu olikin täynnä mielenosoittajia, rauhallisia sellaisia. Mielenosoituksen aihe oli Jean-Marie Le Penin jatkaminen presidentinvaaleissa. Tilanne on tänään samankaltainen, maalle ollaan valitsemassa uutta presidenttiä kuten vuonna 2002, noin 25 vuotta sitten.
Kokeneen Ranskan kävijän johdolla pujottelimme mielenosoittajien lomitse kadun toiselle puolelle. Myöhemmin kuulimme, että samainen mielenosoitus oli muuttunut rajuksi mellakaksi ja muun muassa Bastiljin aukion monumentti Colonne de Juillet (heinäkuun pylväs) oli töhritty mustalla värillä. Heti seuraavana päivänä sitä jo kuitenkin oltiin puhdistamassa.
Tällainen on Pariisin arkipäivää. Kaikilla on ”yrittämisen” vapaus. Taas, tieskö monennenko kerran, mielet kuohuvat yli äyräittensä. Poliisit turvaavat kansalaisten ja turistien oikeutta liikkua rauhassa kaduilla ja kujilla, vilkkuvalot leiskuvat hämärtyvässä illassa Euroopan sydämessä.
Eeva ja Visa Auvinen
Merimasku