20.11. vietettiin lapsen oikeuksien päivää. Voisiko koskaan kyseessä olevia oikeuksia liikaa korostaa? Mielestäni ei, mutta katseltuani taaperoiden kulkuetta kyltteineen, jokin siinä jäi mieltäni vaivaamaan, ikään kuin kaikki ei täsmäisi. Oliko sittenkään kylttimarssi oikea tapa muistuttaa päättäjiä lasten oikeuksista?
Mediassa saamme usein nähdä videokuvaa mielenosoituksista eri puolilta maailma, joissa kansa kokoontuu kyltteineen ilmaisemaan mieltään heihin kohdistuneita epäkohtia vastaan, mikä on (pitäisi olla) ihmisoikeus, mutta valitettavan usein ne (mielenosoitukset) saavat myös ikäviä piirteitä, kun vain pieni osallistujaryhmä riittää lietsomaan useinkin väkivallan kierteen, minkä lopettamiseen vaaditaan virkavallan väliintulo.
Yleensä mielenosoituksiin osallistujat edustavat kaikkia ikäryhmiä vaihtelevasti, mutta pääsääntöisesti he ovat aikuisia, eivät leikki-ikäisiä taaperoita, joiden toimintaa aikuiset ohjaavat niin sanoissa kuin teoissakin. Näen taaperoiden marssissa ristiriidan, jossa lapset on pantu aikuisten asialle.
Lapsen äänen pitää saada kuulua, hänellä on oikeus näkyä ja ilmaista itseään, mutta onko tähän kehitysvaiheeseen sopiva keino laittaa lapset kylttimarssille, jonka syvimmästä olemuksesta heillä ei voi olla käsitystä.
Jokin idea aikuisten näkökulmasta katsoen voi olla erinomainen, mutta miten taapero sen kokee ja ymmärtää, se saattaa jäädä vähemmälle huomiolle, jopa sivuseikaksi. Toivottavasti olen väärässä.
KM