Kynttilänpäivällä on vahva raamatullinen merkitys. Tällöin Pyhä Henki ilmoitti Simeonille, että hän tulee vielä eläessään näkemään Herran Voidellun, Jeesuksen. Virsikirjassamme on virsi 48 ns. Simeonin kiitosvirsi, jonka kanttorimme johdolla lauloimme.
Tapahtuma juontaa juurensa myös juutalaisten vapautumisesta Egyptin orjuudesta.
Kynttilänpäivää on vietetty 300-luvun puolivälistä alkaen. Keskiajalla vihittiin käyttöön kirkossa vuoden aikana käytettävät kynttilät. Tapaa käytetään vieläkin Suomessa katolisissa kirkoissa.
Ennen vuotta 1774 kynttilänpäivä 2.2. oli pyhäpäivä arkenakin. Nykyään evankelinen kirkkomme viettää kynttilänpäivää aina sunnuntaina helmikuun alussa. Tämä päivä on taitekohta kirkkovuodessa, alamme vaeltaa kohti valoa, Jeesusta.
Jumalanpalveluksen jälkeen ahkerat ”martat” olivat loihtineet seurakuntakodille maukkaan lounaan ja kirkkokahvit Runebergiäkään unohtamatta.
Olimme sekä hengen että ruumiin puolesta ravitut. Oli hyvä mieli palata kotiin viettämään helmikuista pyhäpäivää.
Eeva Auvinen
Naantalin Merimasku