Muu­ta­ma päi­vä sit­ten pu­he­lin soi aa­mu­kah­vin ai­kaan. Luu­lin ys­tä­vän ole­van avun tar­pees­sa. Ei ol­lut. In­no­kas kul­ta­kuu­mee­seen sai­ras­tu­nut nuo­ri mies ha­lu­si os­taa ”kul­ta­ro­mua” tai kul­ta­e­si­nei­tä sekä kul­ta­ko­ru­ja.

Vaik­ka heti alus­sa il­moi­tin, et­ten myy en­kä os­ta, pu­he­lin­kes­kus­te­lu kes­ti var­maan­kin noin puo­li tun­tia. Oli kai jon­kin­lais­ta ope­tet­tua hi­os­tus­ta. Mi­nun sa­na­ni pi­tää ai­na, jo­ten tur­ha se­pi­tel­lä, vank­ka mie­li­pi­de ei hor­ju.

Hän oli­si jopa il­mai­sek­si ar­vi­oi­nut ko­tim­me kul­ta­va­ran­non. Pääs­täi­sin­kö vie­raan kul­lan­ki­mal­lus sil­mis­sä ole­van nuo­ren mie­hen ko­tii­ni? En suin sur­min­kaan! Yli 80-vuo­ti­ail­le ei sitä pait­si sai­si soit­taa – tur­va­nam­me on laki, jota pi­tää nou­dat­taa en­nen kau­pan­te­koa. Sit­ten pu­he­li­mes­ta kuu­lui ää­ni, et­tä joku yrit­tää ot­taa yh­teyt­tä, jo­ten lo­pe­tim­me tu­ri­nan.

Kuin­ka ol­la­kaan, soit­ti bam­bu­suk­ka­mies. Luin hä­nel­le kri­tee­rit ja il­moi­tin, et­tä kah­den käyt­tö­ker­ran jäl­keen rei­kiin­ty­nei­tä suk­kia en ot­tai­si il­mai­sek­si­kaan, vaik­ka lu­pa­si suo­raan ko­ti­o­vel­le tuo­da. Osoi­tet­ta­kin eh­ti ky­syä, luul­ta­vas­ti ky­sees­sä oli jon­kin­lai­nen au­to­maat­ti­nen sa­na­sep­po, jo­ten ai­noa mah­dol­li­suus oli lyö­dä luu­ri au­to­maa­tin kor­vaan.

Puo­li­so­ni ylä­ker­ras­sa kävi sa­man­suun­tais­ta kes­kus­te­lua eh­kä hiuk­ka­sen pit­kä­mie­li­sem­min, kuin­ka ol­la­kaan kul­la­nos­ta­jan kans­sa. Het­ki­nen, pu­he­lu 358-nu­me­rol­la al­ka­vas­ta pu­he­lin­nu­me­ros­ta. Liit­ty­nee sa­maan kam­pan­jaan. En eh­ti­nyt vas­ta­ta ja ta­kai­sin­soit­to ei on­nis­tu­nut. Liik­keel­lä on näh­tä­väs­ti ko­ko­nai­nen komp­pa­nia!

Ker­roin os­ta­jal­le voi­va­ni it­se­kin hank­kia ha­lu­tes­sa­ni kul­ta­va­ran­toa. Tä­hän tuli na­pak­ka vas­taus, et­tei kan­na­ta, kos­ka kul­lan hin­ta on täl­lä het­kel­lä kor­kea. Mi­ten sama asia voi­si hä­nel­le ol­la hyvä bis­nes. Kum­mas­tut­taa!

Hy­vät ih­mi­set, va­ro­kaa näi­tä on­ne­non­ki­joi­ta. Kouk­kuun jää­mi­nen voi tul­la kal­liik­si.

Sa­moin on leh­ti­ti­laus­ten lai­ta, leh­ti voi tul­la ti­laa­mat­ta­kin. Jos et mak­sa, jou­dut mus­tal­le lis­tal­le sak­kouh­kauk­sin.

Pu­he­lin­myy­jil­le sa­noi­sin, et­tä us­ko­kaa, mitä pu­he­kump­pa­ni sa­noo. Pit­kis­sä kes­kus­te­luis­sa asi­a­kas voi sa­noa jo­tain, joka tul­ki­taan suos­tu­muk­sek­si. Pu­he­lut nau­hoi­te­taan ja säi­ly­te­tään vas­tai­suu­den va­ral­le. Olen it­se ker­ran jou­tu­nut mak­sa­maan tuot­teen, jota en us­ko­nut ti­lan­nee­ni, por­saan­rei­kä löy­tyi pen­ko­mal­la käy­tyä kes­kus­te­lua, hä­vi­sin.

Va­hin­gos­ta vii­sas­tu­nee­na

Ee­va Au­vi­nen

Naan­ta­lin Me­ri­mas­ku