Kuuma peruna: Kuntien eriytyminen jatkuu kiihtyvällä vauhdilla, mutta Suomelta puuttuu yhä selkeä visio aluekehityksen suunnasta. Puolueet vaikenevat ja media ei kysy. Onko aika nostaa kuuma peruna pöydälle?
Kuvittele tämä: Pienessä kunnassa koulu suljetaan, ja lähin oppilaitos löytyy 40 kilometrin päästä. Samaan aikaan suurkaupunkien kasvupaineet vaativat miljardiluokan investointeja infrastruktuuriin ja palveluihin. Nämä kaksi ilmiötä, näivettyminen ja kasvu, ovat saman kolikon eri puolet. Kyse on kuntien eriytymisestä, joka jatkuu kiihtyvällä vauhdilla.
Suomen keskeisiä yhteiskunnallisia haasteita ovat väestön ikääntyminen, uusien ikäluokkien pieneneminen, muuttoliike suurille kaupunkiseuduille, kuntien erilaistuminen, monipaikkaisuus ja maahanmuutto. Talouskasvua ei ole ollut miltei kahteen vuosikymmeneen. Näiden lisäksi ilmastonmuutos ja geopoliittinen epävarmuus muokkaavat toimintaympäristöämme.
Usein keskustelu keskittyy seutukaupunkien, pienten kuntien ja reuna-alueiden haasteisiin, mutta vähemmälle huomiolle jää se, että myös suurimmat kaupunkiseudut kohtaavat valtavia paineita. Koko maan aluekehitys on murroksessa, mutta missä on Suomen visio?
Puolueet eivät ota kantaa. Hallitusohjelmat toisensa jälkeen jäävät kevyiksi aluepoliittisten linjausten osalta. Syyn tiedämme: tämä peruna on liian kuuma. Mikä tahansa merkittävä puolue, joka ottaa kantaa aluepoliittisiin tavoitteisiin, riskeeraa kannatuksensa. Äänet ratkaisevat, ja siksi strateginen keskustelu jää taka-alalle.
Median hiljaisuus on vielä vaikeampi ymmärtää. Asiantuntijoita kyllä haastatellaan ja tilastoja julkaistaan, mutta puolueilta ei vaadita vastauksia. Ei ennen vaaleja, eikä niiden välillä. Missä ovat ne kysymykset, jotka saisivat poliittiset toimijat ottamaan kantaa Suomen alueellisen tulevaisuuden suuntaan?
En ota tässä kantaa siihen, mikä Suomen aluepoliittinen visio pitäisi olla. Otan kantaa siihen, että Suomella tulisi olla jokin harkittu ja perusteltu tavoitesuunta – ei vain kokoelma toiveita tai periaatteita, vaan strateginen linjaus, joka ohjaa päätöksentekoa.
Hallitusohjelmassa tunnistetaan alueiden erilaisuus ja korostetaan kuntien roolia, mutta se ei tee aitoja valintoja siitä, mihin suuntaan Suomea halutaan kehittää. Toimiva visio ei välttämättä ole yksittäinen kehityspolku, vaan voi olla yhdistelmä kaupungistumisen tukemista, reuna-alueiden elinvoiman vahvistamista ja monikeskuksisen rakenteen edistämistä. Tärkeintä on, että kokonaisuus muodostaa johdonmukaisen ja pitkäjänteisen suunnan.
Väite siitä, ettei kehitykseen voi vaikuttaa, on yksiselitteisesti väärä. Yhteiskunnallisilla linjauksilla ja ratkaisuilla voidaan vaikuttaa aluekehitykseen, etenkin kun vaikutuksia tarkastellaan riittävän pitkällä aikavälillä.
Vaihtoehto yhteiselle visiolle on karu, ja siitä meillä on kokemusta. Valtion eri hallinnonalat toimivat siiloissaan, ilman yhteistä suuntaa. Kuntien edustajilla, ja varmasti monilla muillakin toimijoilla, on mahdollisuus nostaa keskustelua esiin, vaatia selkeitä linjauksia ja tuoda esimerkkejä siitä, miten aluepolitiikka voisi toimia.
Atso Vainio
Kaupunginjohtaja
Uusikaupunki