JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Simo Helenius ja vuorijalavasta veistämänsä Suomi 100 -neito.

Simo Helenius ja vuorijalavasta veistämänsä Suomi 100 -neito.

Harri Suomalainen

Kulttuuri
Vehmaa
4.11.2020 16.28

Simo Heleniuksen puuhuone Vehmaan kirjastossa

Har­ri Suo­ma­lai­nen

Veh­maan kun­ta mark­ki­noi it­se­ään uu­del­la puu­kou­lul­la. Nyt mark­ki­noin­tiin voi li­sä­tä myös kir­jas­toon ra­ken­net­tu tai­tei­li­ja Simo He­le­niuk­sen puu­huo­ne, joka on esil­lä jou­lu­kuun lop­puun as­ti.

– Lä­hes kaik­ki työt on teh­ty lä­hiym­pä­ris­tös­tä­ni Tu­run Rau­nis­tu­las­ta kaa­de­tuis­ta ja kar­si­tuis­ta vuo­ri­ja­la­vis­ta. Sitä on help­po työs­tää, ja sitä mi­nul­la on täl­lä het­kel­lä riit­tä­väs­ti va­ras­tos­sa, sa­noo 78-vuo­ti­as Simo He­le­nius, jon­ka puu­kii­pei­lyn ja -kar­sin­nan vai­mo ja lap­set ovat näi­nä päi­vi­nä kiel­tä­neet.

Rau­nis­tu­las­sa pol­ku­pyö­räl­lä liik­ku­va ja il­man tur­va­val­jai­ta työs­ken­nel­lyt He­le­nius oli var­ma naa­pu­ri­a­pu pui­den kar­sin­nois­sa.

– Syn­nyin Tu­run lää­nin Kos­kel­la, ja pi­ha­pii­ris­säm­me oli le­ve­äl­le ha­rot­ta­va kym­men­met­ri­nen män­ty, jos­sa kii­pei­lin pie­nes­tä pi­tä­en. Puu­ta olen veis­tel­lyt lap­ses­ta as­ti, sa­noo He­le­nius ja esit­te­lee yl­pe­ä­nä lu­kui­sia etu­sor­men viil­to­ar­pia.

Simo He­le­nius kävi Tu­run Tai­deyh­dis­tyk­sen pii­rus­tus­kou­lun vuo­si­na 1966–1969. Tur­kuun hän oli muut­ta­nut muu­ta­ma vuot­ta tai­de­o­pin­to­jen al­ka­mis­ta.

– Ei tai­tei­li­jan ura mi­kään sel­keä pää­mää­rä mi­nul­le ol­lut. Opis­ke­lu­ra­ho­ja­kin jou­duin al­kuun Tu­rus­sa hank­ki­maan be­to­ni­töis­sä Ruo­lal­la ja Se­me­ral­la sekä huo­ne­ka­lu­puo­lel­la Kor­ho­sel­la. Kun pää­sin pii­rus­tus­kou­luun, niin en­sim­mäi­sen vuo­den jäl­keen siel­lä al­koi Rau­no Äi­jä­län ve­tä­mä ku­van­veis­to­lin­ja. Se oli eh­dot­to­mas­ti mi­nun suun­tauk­se­ni eli sin­ne, muis­te­lee He­le­nius.

He­le­niuk­sen en­sim­mäi­sen puu­kau­den töi­tä ku­va­si tai­de­his­to­ri­joit­si­ja Tove Hol­län­der 1990-lu­vun alun esit­tees­sä, et­tä me­neil­lään oli­si Simo He­le­niuk­sen toi­sen puu­kau­den, jon­ka läh­tö­koh­ta ei ole enää fi­gu­ra­tii­vi­nen. Lie­kö me­neil­lään sit­ten kol­mas puu­kau­si.

– Kyl­lä fi­gu­ra­tii­vi­suus on mi­nun ny­ky­työs­ken­te­lys­sä­ni etu­si­jal­la. Eh­kä se joh­tuu kou­lu­tus­taus­tas­ta­ni.

Simo He­le­niuk­sen työt ei­vät kos­kaan ole su­lau­tu­neet muo­tit­ren­dei­hin, kir­joit­ti Tove Hol­län­der 90-lu­vun alus­sa. Hä­nen mu­kaan­sa He­le­nius ha­lu­si ol­la yk­si­näi­nen susi, joka ha­lu­si py­sy­tel­lä eri tai­de­ryh­mien ul­ko­puo­lel­la. Osa­na suo­ma­lais­ta avant­gar­dea, ha­lua luo­pua ras­kaas­ta ku­van­veis­to­tai­tees­ta ma­te­ri­aa­lin ja il­meen puo­les­ta ra­jo­ja ko­keil­len, sii­nä hän on­nis­tui, kir­joit­ti Hol­län­der.

Simo He­le­niuk­sen cv-, teos- ja näyt­te­ly­lu­et­te­lo on pit­kä kuin näl­kä­vuo­si, jo­hon voi tu­tus­tua Veh­maan kir­jas­tos­sa.