Roo­sa Vä­hä­ta­lo

My­nä­mä­en kir­jas­tos­sa on näh­tä­vil­lä tai­dok­kai­ta pos­lii­ni­maa­lauk­sia ja lu­kui­sia tek­nii­koi­ta Vic­to­ria Soi­ni­sen tai­de­näyt­te­lys­sä. Ei kos­kaan myö­häis­tä -näyt­te­lyn taus­tal­la on aja­tus sii­tä, et­tä ai­na voi aloit­taa uut­ta ja uu­del­leen sel­lais­ta, jon­ka on aja­tel­lut jää­neen taak­se.

Soi­ni­nen on kävi kol­me­vuo­ti­sen pos­lii­ni­maa­laa­jan tut­kin­non ja maa­la­si pos­lii­nia työk­seen kah­den­kym­me­nen vuo­den ajan. Työ teh­taal­la kävi kui­ten­kin uu­vut­ta­vak­si ei­kä sii­nä pääs­syt to­teut­ta­maan it­se­ään ja maa­laa­mi­nen jäi ko­ko­naan pois Soi­ni­sen elä­mäs­tä liki kah­dek­si­kym­me­nek­si vuo­dek­si. On­ne­kas bus­si­ret­ki My­nä­mä­el­le oli kään­teen­te­ke­vä Soi­ni­nen tu­tus­tui Vik­to­ria Kul­ma­laan, joka roh­kai­si jäl­leen tai­teen pa­riin.

Opin­not Po­rin tai­de­kou­lus­sa ovat laa­jen­ta­neet tek­niik­ka­re­per­tu­aa­ria ja in­noit­ta­neet ko­kei­le­maan uut­ta. Haas­tei­ta kaih­ta­ma­ton Soi­ni­nen tes­taa mie­lel­lään uu­sia tek­nii­koi­ta, sil­lä nii­hin saa tai­de­kou­lus­sa oh­jaus­ta, mut­ta luo­va pro­ses­si ja to­teu­tus on täy­sin va­paa­ta.

– Työn­te­ki­jä­nä oli ma­ta­lap­ro­fii­li. Nyt olen val­mis näyt­tä­mään omaa tai­det­ta ja mitä osaan. En pel­kää ih­mis­ten ar­vos­te­lua vaan ha­lu­an pa­lau­tet­ta. Sel­lai­nen teos, jota ei it­se ar­vos­ta, saat­taa toi­sel­le ol­la se sy­käh­dyt­tä­vin.

Näyt­te­lys­sä on esil­lä pos­lii­ni­maa­laus­ten li­säk­si ke­ra­miik­ka, gra­fiik­kaa, öl­jy­maa­lauk­sia ja ak­va­rel­le­ja.

Posliinimaalauksessa Victoria Soinista kiehtoo arktinen luonto, mutta myös tropiikki.

Roosa Vähätalo

Pie­ta­ris­ta Po­riin muut­ta­neen Soi­ni­sen töis­sä nä­kyy lap­suu­den sa­tu­mai­set mai­se­mat. Lap­suu­den pol­ku -teos on saa­nut in­noi­tuk­sen­sa iso­äi­din luo­na Kar­ja­las­sa vie­te­tyis­tä het­kis­tä.

Luon­to­ai­heet ovat lä­hel­lä tai­tei­li­jan sy­dän­tä, sil­lä ne tuo­vat rau­haa.

– Luon­to on kaik­kia lä­hel­lä. Se on ilok­si mie­lel­le ja hy­väk­si sy­dä­mel­le.

Pie­ta­ris­sa kas­va­neel­la Soi­ni­sel­la meni jon­kin ai­kaa, et­tä kau­pun­gin puis­to­jen ja pa­lat­sien si­jaan op­pi ar­vos­ta­maan luon­non kau­neut­ta, mut­ta nyt ins­pi­raa­tio saat­taa syn­tyä pie­nes­tä­kin. Yh­teen maa­lauk­seen ovat tal­len­tu­neet ke­vät au­rin­gon su­lat­ta­mas­sa ve­si­lam­mi­kos­sa kyl­pe­vät var­pu­set ja pas­tel­li­työ­hön pi­ha­pii­rin leh­de­tön koi­vu.

– Pas­tel­lit on help­po ot­taa mu­kaan. Lii­dut ja pa­pe­ria rep­puun. Ei tar­vit­se pal­jon ta­va­raa kan­taa, poh­tii Soi­ni­nen, joka tal­len­si vii­me vuo­den Nor­jan-mat­kan mai­se­mia pas­tel­leil­la ja hii­lel­lä.

Pas­tel­lit ovat myös hyvä tapa aloit­taa tai­de­har­ras­tus, mi­hin Soi­ni­nen roh­kai­see kaik­kia iäs­tä huo­li­mat­ta.

– Ei tar­vit­se aloit­taa kal­liil­la ma­te­ri­aa­leil­la, vaan ko­keil­la mis­tä tyk­kää, sa­noo Soi­ni­nen, joka pi­tää Po­ris­sa Suo­men Pu­nai­sen Ris­tin kaut­ta tai­de­kurs­se­ja ul­ko­mail­ta tul­leil­le lap­sil­le ja ai­kui­sil­le.

Tai­tei­li­jan voi ta­va­ta ja it­se ko­keil­la pas­tel­li­lii­duil­la ja hii­lel­lä piir­tä­mis­tä tai­tei­li­jan opas­tuk­ses­sa 30.8. kel­lo 13-14.