Saa­ra Huo­vi­nen

Tai­vas­sa­lon kir­jas­to tar­jo­aa syk­syn ai­ka­na kol­me kai­kil­le avoin­ta, mak­su­ton­ta tai­de­te­ra­pi­a­ker­taa, joi­hin voi osal­lis­tua yh­teen tai use­am­paan.

Oh­jaa­ja­na toi­mii tai­vas­sa­lo­lai­nen Eva-Ma­ria Oks­man, joka val­mis­tui elo­kuus­sa tai­de­te­ra­pi­aoh­jaa­jak­si. Jo­kai­ses­sa ta­paa­mi­ses­sa on oma tee­man­sa, ja käy­tän­nön har­joit­teis­sa hyö­dyn­ne­tään mo­ni­puo­li­ses­ti eri tai­teen­la­je­ja kir­jal­li­suu­des­ta ku­va­tai­tee­seen ja mu­siik­kiin.

– Luo­va toi­min­ta voi ol­la jo it­ses­sään tosi te­ra­peut­tis­ta. Joku pää­see flow-ti­laan kir­joit­ta­mal­la ta­jun­nan­vir­taa tai ru­no­muo­tois­ta teks­tiä, toi­nen maa­laa­mal­la, ja jol­le­kin tans­si tai mu­siik­ki on tär­ke­ää. Sil­loin mur­heet jää­vät het­kek­si, ja aja­tuk­set ka­na­voi­daan luo­vaan te­ke­mi­seen, Oks­man ku­vai­lee.

Tai­vas­sa­lon kir­jas­tos­sa pi­det­tä­väs­sä tai­de­te­ra­pi­aoh­jauk­ses­sa on tar­koi­tus pi­tää te­ke­mi­sen kyn­nys mah­dol­li­sim­man ma­ta­la­na. Tai­teel­lis­ta lah­jak­kuut­ta ei vaa­di­ta, ei­kä tuo­tok­sia ar­vi­oi­da es­teet­ti­sin pe­rus­tein.

Tuo­tok­sil­la on kui­ten­kin mer­ki­tys.

– Pelk­kää rii­pus­te­lua se ei ole. Vaik­ka ei osai­si sa­noit­taa mie­les­sä pyö­ri­viä asi­oi­ta, ne voi­vat tul­la il­mi maa­lauk­seen, teks­tiin tai muu­hun tuo­tok­seen. Tai­de­te­ra­pi­an oh­jauk­ses­sa on tär­ke­ää, et­tä ja­e­taan sitä, mitä teh­des­sä he­rä­si tai mitä ku­vaan tai teks­tiin tuli. Tuo­tos on vä­li­ne ja väy­lä, jos­ta pääs­tään oi­val­luk­siin.

Ryh­mä­muo­toi­ses­sa tai­de­te­ra­pi­aoh­jauk­ses­sa on tar­koi­tus ja­kaa muul­le ryh­mäl­le aja­tuk­si­aan, mut­ta vain sii­nä mää­rin kuin se tun­tuu kul­le­kin so­pi­val­ta.

– Omia asi­oi­ta ei tar­vit­se vuo­dat­taa. Toi­saal­ta ryh­mäs­sä voi huo­ma­ta, et­tei ole yk­sin aja­tus­ten­sa kans­sa, ja saa ver­tais­tu­kea, Oks­man sa­noo.

Tai­de­te­ra­pi­as­sa lä­hes­ty­mis­ta­pa on rat­kai­su- ja voi­ma­va­ra­kes­kei­nen, ei­kä sii­nä ole kes­ki­ös­sä ko­vin sy­viin ve­siin tai pit­käl­le omaan his­to­ri­aan me­ne­mi­nen.

Luo­vien har­joit­tei­den avul­la py­ri­tään pää­se­mään kiin­ni elä­män myön­tei­siin puo­liin.

– Läh­tö­koh­ta on se, et­tä kaik­ki mitä tai­de­te­ra­pi­as­sa syn­tyy, on OK ja oi­kein. Rat­kai­su­kes­kei­syys tar­koit­taa, et­tä ko­e­te­taan pääs­tä tä­hän päi­vään ja poh­tia, mit­kä asi­at aut­ta­vat jak­sa­maan ar­jen kes­kel­lä. Har­voin meil­lä on ai­kaa py­säh­tyä miet­ti­mään, mitä meil­le kuu­luu.

Oks­man työs­ken­te­lee äi­din­kie­len opet­ta­ja­na am­mat­tiin opis­ke­le­vien pa­ris­sa, ja on ai­em­min opis­kel­lut myös voi­maut­ta­van va­lo­ku­van oh­jaa­jak­si.

Tai­de­te­ra­pi­aoh­jaa­jan kou­lu­tuk­sen hän kävi mo­ni­muo­to-opin­toi­na, joi­hin kuu­lui 70 tun­tia asi­a­kas­työs­ken­te­lyä. Opin­toi­hin kuu­lui myös eri­lais­ten har­joi­tus­ten te­ke­mi­nen it­se.

– En ole pi­tä­nyt it­se­ä­ni ku­va­tai­teel­li­ses­ti mi­ten­kään eri­tyi­sen lah­jak­kaa­na, ja oli va­paut­ta­vaa huo­ma­ta, et­tei tai­de­te­ra­pi­as­sa py­ri­tä sel­lai­seen. Enem­män vaa­di­taan us­kal­lus­ta heit­täy­tyä, ja sen jäl­keen kat­so­taan, mi­hin se joh­taa.

Osal­lis­tu­mi­sen kyn­nys­tä Oks­man on ma­dal­ta­nut muun mu­as­sa niin, et­tä en­sim­mäi­sel­lä ko­koon­tu­mis­ker­ral­la työs­ken­nel­lään kol­laa­si­tek­nii­kal­la lei­ka­ten ja lii­ma­ten.

– Maa­laa­mis­har­joit­teis­sa oh­jee­na on miet­tiä vä­re­jä, muo­to­ja ja sym­bo­lei­ta. Esit­tä­vää ei ole pak­ko teh­dä, hän sa­noo.

En­sim­mäi­sen ko­koon­tu­mis­ker­ran tee­ma tiis­tai­na 19.9. on ilo ja on­ni. En­nak­koil­moit­tau­tu­mi­nen kym­me­nen hen­gen ryh­mään tu­lee teh­dä Tai­vas­sa­lon kir­jas­toon 15.9. men­nes­sä.

Toi­sel­la ker­ral­la tors­tai­na 26.10. tee­ma­na on ys­tä­vyys ja rak­kaus, en­nak­koil­moit­tau­tu­mi­nen 20.10. men­nes­sä.

Kol­man­nen ker­ran tee­ma tors­tai­na 23.11. tee­ma­na on roh­keus ja toi­vo. Il­moit­tau­tu­mi­nen 17.11. men­nes­sä.

Ta­paa­mi­set ovat Tai­vas­sa­lon kir­jas­tos­sa kel­lo 18–19.30, ja ky­sei­si­nä päi­vi­nä kir­jas­to sul­je­taan muil­ta asi­ak­kail­ta poik­keuk­sel­li­ses­ti jo kel­lo 18.