Saa­ra Huo­vi­nen

Vi­her­kot­ka sii­pi­hauk­ka­sia on jäl­jel­lä enää yk­si yk­si­lö, mut­ta on­nek­si se ei kuo­le kos­kaan. Sen herk­ku­ruo­kaa on se­ka­la­ku­ka­sa, jon­ka pääl­lä on tik­ka­ri.

Mul­ko­sil­mä­hauk­ka syö pää­a­si­as­sa ba­naa­nei­ta ja me­tal­le­ja.

Pöl­li on yk­sin viih­ty­vä pöl­lö­la­ji, joka pys­tyy ko­val­la no­kal­laan hak­kaa­maan pe­sä­ko­lon ki­veen.

Näin mää­rit­te­li­vät Tai­vas­sa­lon esi­kou­lu­lai­set kir­jas­toon vii­me vuo­den lo­pul­la le­hah­ta­nei­ta, kier­rä­tys­ma­te­ri­aa­leis­ta ra­ken­net­tu­ja lin­tu­ja.

Ky­sees­sä on sam­mat­ti­lai­sen ku­va­tai­tei­li­ja Lau­ra Pi­kar­lan teks­tii­li­veis­tos-ins­tal­laa­tio, jon­ka kult­tuu­ri­toi­mi hank­ki py­sy­väk­si te­ok­sek­si kir­jas­toon.

– Olen käy­nyt Sam­ma­tis­sa pi­det­tä­väs­sä ke­sä­näyt­te­lys­sä vuo­sit­tain, kos­ka olen asu­nut siel­lä ja mi­nul­la on siel­lä ys­tä­viä. Tä­män te­ok­sen lai­toin vii­me ke­sä­nä kor­van taak­se. Kult­tuu­ri­toi­mel­la on jää­nyt ra­haa, kun ko­ro­na-ai­kaan ei pys­ty­nyt jär­jes­tä­mään ta­pah­tu­mia ol­len­kaan, kir­jas­ton­hoi­ta­ja-kult­tuu­ri­sih­tee­ri An­na Schau­man ker­too.

Schau­man pyy­si var­hais­kas­va­tuk­sen lap­sil­ta apua kir­jas­toon muut­ta­nei­den seit­se­män lin­nun la­ji­mää­ri­tyk­seen, ja esi­kou­lu­lai­set tart­tui­vat haas­tee­seen. Kol­men lap­sen ryh­mis­sä he ide­oi­vat lin­nuil­le ni­met ja eri­tyis­piir­teet.

– Kun las­ten aja­tuk­set läh­ti­vät lauk­kaa­maan, piti ol­la to­del­la no­pea kir­joit­ta­maan. Yk­si kek­si jo­ta­kin, toi­nen kek­si sii­tä li­sää ja kol­mas jat­koi. Se meni hy­vin yh­teen. Las­ten mie­li­ku­vi­tus on ihan hui­ke­aa, las­ten­hoi­ta­ja An­na-Riik­ka Grön­lund sa­noo.

Kir­jas­tol­la pi­det­tiin tiis­tai­na tai­de­te­ok­sen vi­ral­li­nen jul­kis­tus­ti­lai­suus, jos­sa oli­vat pai­kal­la esi­kou­lu­lai­set ja te­ok­sen val­mis­ta­nut ku­va­tai­tei­li­ja. Lau­ra Pi­kar­la on iloi­nen, et­tä teos pää­tyi jul­ki­seen ti­laan, jos­sa on sil­le tar­peek­si kor­keut­ta.

Lin­nut on ri­pus­tet­tu py­sy­vil­le pai­koil­leen sii­man avul­la.

– Vih­doin saan it­se­kin tie­tää, mitä nämä mit­kä lie lin­nut oi­kein ovat. Olen ai­na käyt­tä­nyt kier­rä­tys­ma­te­ri­aa­le­ja jon­kin ver­ran, mut­ta vii­me ke­vää­nä pää­tin, et­tä nyt en käy­tä mi­tään muu­ta, Pi­kar­la ker­toi lap­sil­le.

Kun te­ok­sis­sa käyt­tää van­ho­ja ken­kä­hen­ka­rei­ta, kier­rä­tys­kan­kai­ta ja mum­mon vil­la­lan­ko­ja, ei tar­vit­se miet­tiä oi­keu­tus­ta työl­leen.

– Käy­tin tätä te­os­ta en­nen sa­vea ja kip­siä, mut­ta nyt en tuot­ta­nut maa­il­maan mi­tään li­sää.

Lap­sia Pi­kar­la muis­tut­ti sii­tä, et­tä me ih­mi­set­kin ele­lem­me ryh­mis­sä ku­ten esi­kou­lu, ka­ve­rit, per­he, har­ras­tus tai ky­län po­ruk­ka. Kaik­ki ovat tosi eri­lai­sia, mut­ta kuu­lu­vat sil­ti sa­maan po­ruk­kaan.

– Nämä lin­nut­kin ovat kaik­ki eri­lai­sia, ja jo­kai­sel­la on omat piir­teen­sä. Vas­ta kun nämä eri­lai­set lin­nut ovat yh­des­sä, tu­lee par­vi.