Tei­ja Uit­to

Yrit­tä­jä Juha Lai­hon tun­nis­taa pi­has­sa heti. Hän­tä on ku­vail­tu El­vik­sen nä­köi­sek­si mie­hek­si, ja jo­tain sa­maa hä­nes­sä to­si­aan on.

Lai­hol­la pi­tää heti aa­mul­la kii­ret­tä. Huol­to­hal­lis­sa on ren­kaan­vaih­toa ja osi­a­kin pi­täi­si hom­ma­ta huol­to­ja var­ten. Sil­ti mies hy­myi­lee le­ve­äs­ti.

Uu­den­kau­pun­gin Nes­teen huol­to­a­se­man yrit­tä­ji­nä toi­mii huu­mo­rin­ta­jui­nen pari Juha ja Han­na Lai­ho. Huol­to­a­se­man ta­ka­huo­nees­sa jut­tu len­tää ja ta­ri­naa riit­täi­si pa­rin elä­mä­ker­ran ver­ran.

Kun Lai­hot aloit­ti­vat työt huol­to­a­se­mal­la, he oli­vat al­le kol­me­kymp­pi­siä. Vuo­si oli 2003.

– Ra­sin Ris­to oli ky­sel­lyt jo ai­em­min, et­tä ei­kös me tul­tai­si hä­nel­le töi­hin. Jo sil­loin oli aja­tuk­se­na, et­tä ol­laan hä­nel­lä töis­sä vii­ti­sen vuot­ta ja sit­ten huol­to­a­se­ma siir­tyy meil­le.

– Sii­nä meni kyl­lä vaan kol­me vuot­ta, Han­na to­te­aa.

– Niin, se oli jo­kin sat­tu­mien sum­ma, et­tä tä­hän ryh­dyt­tiin, Juha nau­raa.

– Mu­ka­vaa hom­maa­han tämä on. Nau­tin, kun saan teh­dä töi­tä ih­mis­ten kans­sa ja aut­taa.

Yrit­tä­jä­pa­rin ot­ta­es­sa huol­to­a­se­man hoi­toon­sa heil­lä oli yk­si työn­te­ki­jä. Nyt työn­te­ki­jöi­tä on kuu­si ja sil­ti isän­tä it­se te­kee pit­kiä työ­päi­viä.

– Minä vas­taan huol­ta­mon ja kor­jaa­mon toi­min­nas­ta. Han­na hoi­taa pa­pe­ri­hom­mat ja myy­mä­län töi­tä, Juha se­los­taa työn­ja­koa.

Jous­ta­vuu­den, pe­rää­nan­ta­mat­to­muu­den ja huu­mo­rin re­sep­til­lä on hoi­det­tu fir­ma, pa­ri­suh­de ja kas­va­tet­tu Mi­ka­el-poi­ka, tai Miku ku­ten kaik­ki kut­su­vat.

– Huus­hol­li­työt jää­vät Han­nal­le ai­ka pit­käl­le, Juha myön­tää.

Yri­tys­toi­min­ta kun ei ole ai­noa, joka pi­tää mie­hen kii­rei­se­nä.

Juha Lai­ho on ral­li­pii­reis­sä tut­tu nimi. Hän on toi­mi­nut useis­sa ral­leis­sa uu­si­kau­pun­ki­lai­sen Mii­ka Ni­ku­saa­ren kart­tu­ri­na F-sar­jas­sa.

Lai­hon ral­li­har­ras­tuk­sen täh­ti­het­ki oli it­se­näi­syys­päi­vä­nä 2018.

– Mi­nua ky­syt­tiin kart­tu­rik­si Mon­zaan. Se oli sel­lai­nen ker­ran elä­mäs­sä -ti­lai­suus, niin pak­ko­han sin­ne oli läh­teä. Kul­jet­ta­ja­na oli Aku Pel­li­nen.

Mu­kaan Ita­li­aan läh­ti myös Miku, sil­lä pi­ti­hän sel­lai­nen het­ki isän ja po­jan ja­kaa.

Mon­zas­sa ral­li oli pää­o­sin rata-ajoa, jo­ten kart­tu­ril­le nuo­tit­ta­mi­nen ei ol­lut help­poa. Pel­li­nen ei ol­lut tot­tu­nut aja­maan nuo­teis­ta ei­kä ol­lut aja­nut en­nen edes ral­lia.

– Mut­ta kyl­lä se sit­ten hy­vin su­jui, kun ei ol­lut pai­nei­ta ja sen­tään pari ker­taa har­joi­tel­tiin en­nen ki­saa, Lai­ho nau­res­ke­lee.

Nyt ral­leis­ta on ol­lut tau­koa, kun Ni­ku­saa­ren au­to ryt­tään­tyi ko­ti­ral­lis­sa vuon­na 2016. Vii­kon­lop­pui­sin on nyt enem­män ai­kaa isän ja po­jan yh­tei­sel­le har­ras­tuk­sel­le. Juha on ra­ken­nel­lut kau­ko-oh­jat­ta­via len­to­ko­nei­ta jo pie­ne­nä poi­ka­na. Ko­neet ovat kol­me­met­ri­siä, jo­ten mis­tään pie­nis­tä len­no­keis­ta ei ole kyse.

– Juha ja Miku len­nät­tää yh­des­sä ko­nei­ta ja ra­ken­te­lee nii­tä, Han­na ku­vai­lee.

Lä­hin paik­ka ko­nei­den len­tä­mi­seen on Ko­ke­mä­en Pii­ka­jär­vel­lä.

– Olem­me Po­rin Il­mai­lu­ker­hon tou­huis­sa mu­ka­na, Juha ker­too.

Kun per­heen mie­het ovat Pii­ka­jär­vel­lä, Han­na ul­koi­lee ja naut­tii luon­nos­ta kah­den koi­ran kans­sa pit­kiä lenk­ke­jä teh­den. Toi­si­naan hän miet­tii, kuin­ka eri­lais­ta elä­mä on kuin nuo­re­na ku­vit­te­li.

– Opis­ke­lin ko­kik­si ja nyt teen hal­lin­to­hom­mia, hän hy­myi­lee.

– Ja tätä ra­taa tämä elä­mä tai­taa jat­kua seu­raa­vat­kin vuo­det, vaik­ka ai­na vä­lil­lä sitä miet­tii, et­tä on­ko täs­sä mi­tään jär­keä, Juha Lai­ho sa­noo ja nau­raa pääl­le.