Lit­toi­sis­sa yk­si­ös­sä asu­nut He­li­nä Ää­ri oli al­ka­nut aja­tel­la muut­ta­van­sa jon­ne­kin vä­hän syr­jem­mäl­le, kun äi­ti ja täti te­ki­vät hä­nel­le eh­do­tuk­sen. Mitä jos tämä muut­tai­si­kin su­vun ke­sä­mö­kil­le Mas­kuun?

Siel­lä si­jait­si iso­van­hem­pien 1960-lu­vul­la hank­ki­ma ke­sä­mök­ki, jos­sa Ää­ri oli mök­keil­lyt syn­ty­mäs­tään saak­ka.

– Asuin pari en­sim­mäis­tä vuot­ta mö­kis­sä, ja talo ra­ken­net­tiin vuon­na 2018. Tämä on ol­lut mei­dän per­hees­sä toi­mi­va rat­kai­su. Olen voi­nut viet­tää pal­jon enem­män ai­kaa iso­van­hem­pie­ni, äi­ti­ni ja tä­ti­ni kans­sa. Se, et­tä eri su­ku­pol­vet asu­vat yh­des­sä, tuo pal­jon iloa, tur­vaa ja help­pout­ta. Nau­tin sii­tä, et­tä on lau­man tun­ne, ja tun­tuu hy­väl­tä ol­la lä­hel­lä mui­ta ih­mi­siä.

Asu­mis­jär­jes­te­lys­sä on vuo­de­nai­kais­vaih­te­lua, sil­lä tal­vi­sin Ää­ri on pai­kal­la ta­val­li­sim­min yk­sin. Ke­säl­lä vi­li­nää on enem­män, kun kool­la on kol­men su­ku­pol­ven edus­ta­jia ja heil­lä­kin usein omia ys­tä­vi­ään. Ta­lon ja mö­kin li­säk­si ton­til­la on eril­li­nen ma­joi­tus­mök­ki, joka on yleen­sä Ää­rin äi­din käy­tös­sä.

Ym­pä­ri­vuo­ti­si­na to­ve­rei­na ja lau­man­sa jä­se­ni­nä Ää­ril­lä on Tuu­tik­ki-kis­sa sekä ku­kot Aa­mu, Hip­su, Pulu, Kap­tee­ni ja Vin­ha. Vii­si koh­tuul­li­sen ko­kois­ta kuk­koa saa ai­kaan mel­koi­sen kon­ser­tin pit­kin päi­vää. Naa­pu­ri­so­vun vuok­si ne pää­se­vät ulos ai­kai­sin­taan aa­mu­yh­dek­säl­tä.

Ää­ri on am­ma­til­taan tut­ki­ja, joka pys­tyy te­ke­mään työ­tän­sä mis­sä vain. Niin­pä hän saat­taa ot­taa kuk­ko­laan mu­kaan kir­jan tai tie­to­ko­neen, ja vii­pyä kuk­ko­jen pa­ris­sa tun­nin jos toi­sen­kin.

Ku­kot tu­le­vat ter­veh­ti­mään, kun­nes jat­ka­vat omia as­ka­rei­taan. Var­sin­kin Aa­mu ha­lu­aa ha­lauk­sen ja et­siy­tyy liki hoi­ta­jaan­sa.

Talon tieltä kaadetuista puista syntyi kaksi vuotta sitten 15 neliömetrin kukkola.

Saara Huovinen

Helinä Ääri viettää paljon aikaa kukkolassa, jonne hän ottaa joskus työtkin mukaan.

Saara Huovinen

Kapteeni tarvitsee päivittäin silmätippoja.

Saara Huovinen

– Kuk­ko­jen ase­ma maa­il­mas­sa on hy­vin heik­ko. Ka­nan­mu­na­te­ol­li­suu­des­sa nii­tä koh­del­laan jät­tee­nä, ja pien­ka­na­la­puo­lel­la­kin ne ovat useim­mi­ten ei-toi­vot­tu­ja, sil­lä se­ka­par­ves­sa on ol­ta­va ka­na­e­nem­mis­tö. Ha­lu­sin an­taa muu­ta­mal­le kuk­ko­yk­si­löl­le mah­dol­li­suu­den elää ja ku­kois­taa. Mi­nul­le se tar­jo­aa mah­dol­li­suu­den ko­kea ja ha­vain­noi­da, mi­ten ih­meel­li­siä ku­kot ovat.

Jos ku­kol­la on han­ka­la luon­ne tai se ei ole ter­ve, sen hen­ki on yleen­sä hal­pa. Ää­ri on lu­van­nut omil­le ku­koil­leen mah­dol­li­sim­man hy­vän elä­män. Se on tar­koit­ta­nut esi­mer­kik­si sitä, et­tä hän ei luo­vut­ta­nut, vaik­ka yk­si ku­kois­ta käyt­täy­tyi aluk­si ag­g­res­sii­vi­ses­ti.

– Mie­les­tä­ni ke­nen­kään meis­tä ei tar­vit­se jou­tua an­sait­se­maan oi­keut­ta elä­mään sil­lä, et­tä käyt­täy­tyy ki­vas­ti, hän sa­noo.

Va­paa-ajan asu­mi­seen tar­koi­te­tul­le ton­til­le teh­tiin kaa­va­muu­tos, jot­ta tal­vi­a­sut­ta­van oma­ko­ti­ta­lon ra­ken­ta­mi­nen oli mah­dol­lis­ta. Ää­rin talo on ny­ky­o­ma­ko­ti­ta­lok­si pie­ni, asuin­pin­ta-alal­taan vain 48 ne­li­ö­met­riä. Sii­hen mah­tuu ti­la­va tupa ja kak­si pien­tä ma­kuu­huo­net­ta. Ra­ken­ta­mi­sen läh­tö­koh­ta­na oli teh­dä talo, joka kes­tää vaik­ka pari-kol­me­sa­taa vuot­ta, ja pal­ve­lee myös maa­il­man mul­lis­tuk­sis­sa.

Se tar­koit­taa muun mu­as­sa sitä, et­tä talo on mah­dol­li­sim­man riip­pu­ma­ton säh­kös­tä ja ve­si­ver­kos­tos­ta. Ha­nas­ta tu­lee kun­nan vesi, joka käy­tön jäl­keen imey­te­tään maa­pe­rään. Ve­si­ves­saa ei ole, vaan käy­tös­sä on etei­sen yh­tey­teen si­joi­tet­tu erot­te­le­va kui­va­käy­mä­lä.

– Ih­mi­sen lan­ta ja virt­sa on ar­vo­kas­ta käyt­tö­ta­va­raa, jos­ta saa­daan tosi pal­jon mul­taa. Tun­tui­si pöh­löl­tä heit­tää sitä huk­kaan. Sain myös hel­pom­man ja oma­va­rai­sem­man jär­jes­tel­män, jota osaan yl­lä­pi­tää ja kor­ja­ta it­se, jos jo­tain ha­jo­aa. Ar­vos­tan asu­mi­ses­sa sitä, et­tä osaan it­se kor­ja­ta nii­tä asi­oi­ta, joi­ta eteen tu­lee, tai kor­jaus on tar­vit­ta­es­sa edul­lis­ta.

Ää­rin talo ja sen maa­poh­ja on yk­sin hä­nen omis­ta­man­sa, mut­ta kaik­ki muu on yh­teis­tä. Ke­sä­kau­te­na ruo­ka lai­te­taan koko po­ru­kal­le van­han mö­kin keit­ti­ös­sä, mut­ta Ää­ri käyt­tää sitä usein muu­ten­kin, sil­lä se on suu­rem­pi kuin hä­nen oman­sa. Siel­lä on myös säh­kö­lie­si, jää­kaap­pi ja pa­kas­tin, joi­ta ei omas­sa ta­los­sa ole.

– Äk­kiä juok­sen täs­tä pa­kas­ti­mel­le, jos tar­vit­see. Kyl­mä­ta­va­roi­ta säi­ly­tän tal­vel­la saa­vis­sa ve­ran­nal­la. Se et­tä olen ve­gaa­ni, hel­pot­taa kyl­mä­ket­jua, hän ker­too.

Helinä Ääri on tottunut laittamaan ruokaa puuhellalla myös aiemmissa kodeissaan.

Saara Huovinen

Suvun mökkitontti sijaitsee meren äärellä.

Saara Huovinen

Pa­ket­ti­ta­lo ei ol­lut vaih­to­eh­to, sil­lä Ää­ril­le oli tär­ke­ää pai­no­voi­mai­nen il­man­vaih­to ja tuu­let­tu­va ala­poh­ja. Talo sei­soo pi­la­rei­den pääl­lä, jot­ka on teh­ty le­ka­har­kois­ta. Eko­lo­gi­sen ta­lon te­ki­jöi­tä oli haas­ta­vaa löy­tää, mut­ta tut­ta­va­ver­kos­tos­ta oli apua.

– Be­to­nia tääl­lä on niin vä­hän, et­tä se tuo­tiin pai­kal­le sä­keis­sä. Sitä tar­vit­tiin ison tak­ka­muu­rin ja hel­lan al­le. Be­to­niin käy­tet­tä­vä hiek­ka on maa­il­mas­ta lop­pu­mas­sa, ja sik­si ha­lu­sin mi­ni­moi­da sen mää­rän.

Ma­te­ri­aa­lit ovat uu­siu­tu­via niin pit­käl­le kuin mah­dol­lis­ta.

– Tär­kein aja­tus mi­nul­le on ol­lut ra­ken­taa mah­dol­li­sim­man pit­käi­käi­nen tu­le­vai­suu­den talo, joka pa­lau­tuu kier­toon, kun sen elin­kaa­ri on lo­pus­sa.

Saa­ra Huo­vi­nen