Saa­ra Huo­vi­nen

Kun MTK-Veh­maan pu­heen­joh­ta­ja Juha-Mat­ti Suo­mi­nen kään­tyi tä­nään aa­mul­la trak­to­ril­la Kir­kon­ky­län­tiel­tä koh­ti päi­vä­ko­tia, hän huo­ma­si pe­rä­kär­rys­sä ta­pah­tu­van kum­mia. Tan­ja-va­sik­ka pus­ki pää­tään läpi pe­rä­kär­ryn ta­ka­lai­dan au­kos­ta.

– Py­säh­dyin ris­teyk­seen, ja siel­tä se hyp­pä­si. Vä­hän ai­kaa se te­pas­te­li as­val­til­la, mut­ta sain sen kiin­ni kir­kon­mä­es­sä, kun rau­has­sa kä­ve­lin luok­se. Se var­maan vä­hän pel­kä­si tätä kyy­tiä, kos­ka ei ol­lut tot­tu­nut.

Kar­ku­ret­ken ta­kia Tan­ja ja Tin­ja -kak­so­set vä­hän myö­häs­tyi­vät so­vi­tus­ta las­ten ta­paa­mi­ses­ta, mut­ta pian päi­vä­ko­din maa­ta­lous­näyt­te­ly pää­si käyn­tiin.

– Nämä ovat 30 päi­vän ikäi­siä, ja ei­len niil­tä on lei­kat­tu sar­vet. Isoik­si kas­vet­tu­aan ne ei­vät mah­du enää yh­tä ai­kaa tä­hän kyy­tiin, niin iso­ja niis­tä tu­lee, Suo­mi­nen esit­te­li.

Päi­vä­ko­din lap­set op­pi­vat, mik­si va­si­koil­la on niin ko­me­at kor­va­ko­rut ja mik­si nii­den ni­mien täy­tyi al­kaa T-kir­jai­mel­la.

Tin­jaa ja Tan­jaa sai si­lit­tää, mut­ta syöt­tä­mi­nen ei tah­to­nut on­nis­tua.

– Ei­vät ne vie­lä syö hei­nää, vaan pelk­kää mai­toa. Mut­ta va­ro­han, et­tei se ota koko hans­kaa.

Alun pe­rin maa­ta­lous­tuot­ta­jien aja­tus oli vie­dä lap­set maa­ti­lal­le vie­rai­lul­le.

– Pien­ten las­ten kul­jet­ta­mi­ses­ta oli­si tul­lut han­ka­laa, kun lin­ja-au­toon oli­si tar­vit­tu tur­vais­tui­mia, jo­ten ajat­te­lim­me, et­tä se on hel­pom­paa näin päin, Suo­mi­nen sa­noo.

Tuot­ta­jien vie­rai­lu oli päi­vä­ko­dil­la juh­la­päi­vä. Va­si­koi­den ihas­te­lun lo­mas­sa sai kii­ve­tä trak­to­rin oh­jaa­moon ja nous­ta hei­nä­paa­leis­ta ra­ken­net­tu­ja as­kel­mia pit­kin pe­rä­kär­ryn kyy­tiin. Isoim­mat lap­sis­ta söi­vät lou­naan­kin ul­ko­na hei­nän tuok­sus­sa.

MTK-Veh­maa ha­lu­aa tuo­da va­paa­eh­tois­työ­nä maa­ta­lout­ta esil­le, sil­lä mo­nel­le se on vie­ras­ta, vaik­ka maa­seu­dul­la asui­si­kin.

– Tuom­me maa­ti­lan ar­kea las­ten tie­toi­suu­teen ja sitä, mi­ten pit­kä­jän­teis­tä työ­tä se on. Eläi­met pi­tää men­nä hoi­ta­maan seit­se­mä­nä päi­vä­nä vii­kos­sa, myös sun­nun­tai­sin ja vaik­ka jou­lu­päi­vä­nä, yh­dis­tyk­sen va­ra­pu­heen­joh­ta­ja Eli­na Hei­no sa­noo.

Hei­no oli­si mie­lel­lään tuo­nut lap­sil­le näy­til­le mui­ta­kin eläi­miä.

– Tämä on pie­ni rii­pai­su sii­hen, mitä me ti­loil­la teem­me. Oli­si ol­lut iha­na tuo­da tän­ne kaik­ki eläin­la­jit, mut­ta se ei ole mah­dol­l­lis­ta. Jos tän­ne toi­si ka­no­ja tai pos­su­ja, nii­tä ei voi­si enää tau­ti­suo­jauk­sen ta­kia pa­laut­taa ta­kai­sin ti­loil­le, hän sa­noo.