Vesa Pent­ti­lä

Vii­ais­ten kar­ta­no­mu­seo Tai­vas­sa­los­sa tar­jo­si vii­me vii­kol­la uu­den­lais­ta elä­myk­sel­lis­tä oh­jel­maa. Kar­ta­non sa­lis­sa sie­mail­tiin her­ras­kai­seen ta­paan il­ta­päi­vä­tee­tä ja na­pos­tel­tiin ker­ros­tar­jot­ti­mil­ta herk­ku­ja, ku­ten kar­ta­nois­sa ja pap­pi­lois­sa oli ta­pa­na jo 1700-lu­vul­la.

Tees­tä tuli muo­ti­juo­ma 1700-lu­vun al­ku­puo­lel­la, kun ku­nin­gas Kus­taa III ja hä­nen suo­ma­lai­nen suo­sik­kin­sa Gus­tav Mau­ritz Arm­felt toi­vat juo­man Eu­roo­pan ho­vien kaut­ta Ruot­si-Suo­meen.

Kar­ta­non pie­neh­köön sa­liin mah­tui mu­kaan 16 nau­tis­ke­li­jaa. Vä­keä oli­si tul­lut huo­mat­ta­vas­ti enem­män­kin, mut­ta ti­laa ei riit­tä­nyt kai­kil­le uu­tuus­ta­pah­tu­mas­ta in­nos­tu­neil­le.

– Yh­te­nä tär­ke­ä­nä ta­voit­tee­na oli teh­dä mu­se­o­ta tun­ne­tuk­si myös niil­le, jot­ka ei­vät en­nen ole pai­kal­la käy­neet, Tai­vas­sa­lo-Seu­ran puo­les­ta ta­pah­tu­man ide­oi­nut ja tuot­ta­nut Ter­hi Am­ber­la to­te­si.

– Li­säk­si oli hie­noa voi­da tuot­taa ai­van uu­den­lai­nen elä­myk­sel­li­nen ta­pah­tu­ma näin unii­kis­sa ja upe­as­sa mil­jöös­sä kuin mitä Vii­as­ten kar­ta­no­mu­seo on. Kar­ta­non ny­kyi­nen pää­ra­ken­nus on val­mis­tu­nut 1700-lu­vun lop­pu­puo­lel­la, jo­ten sa­lin tun­nel­ma ja myös Kus­taa III:n upea muo­to­ku­va toi­vat tee­het­keen mu­kaan ai­toa his­to­ri­an sii­pien ha­vi­naa.

Sa­mal­la il­ta­päi­vä­tee­vie­raat pää­si­vät tu­tus­tu­maan mu­se­oon muu­ten­kin. Moni vie­ras tu­li­kin pai­kal­le jo lä­hes tun­tia ai­em­min eh­ti­äk­seen näh­dä ko­ko­el­mat en­nen her­kut­te­lun al­kua.

– Ta­pah­tu­ma­tuot­ta­ja­na on hie­noa, kun voi koo­ta mu­kaan tii­miin eri osaa­jia ja yh­des­sä luo­da osal­lis­tu­jil­le mo­nen­lai­sia elä­myk­siä. Il­ta­päi­vä­tee­ta­pah­tu­man her­kut val­mis­ti pai­kal­li­nen Herk­ku­kaup­pa Ka­ro­lii­na. Siel­tä saa­tiin käyt­töön myös pe­rin­tei­set ker­ros­va­dit, joi­ta il­man ei ai­toa il­ta­päi­vä­tee­tä tie­ten­kään voi jär­jes­tää.

Ma­ku­e­lä­mys­ten ohel­la Am­ber­la ker­toi ly­hy­es­ti teen his­to­ri­as­ta, tee­kult­tuu­ris­ta ja il­ta­päi­vä­tee­pe­rin­tees­tä. Tee on tu­han­sia vuo­sia van­ha juo­ma, joka on maa­il­man toi­sek­si juo­duin juo­ma ve­den jäl­keen. Tee on ol­lut ai­koi­naan hy­vin kal­lis ylel­li­syys­tuo­te, joka tuot­ti suu­ria omai­suuk­sia ku­nin­kail­le, lii­ke­mie­hil­le ja tee­kaup­paa pit­kään hal­lin­neil­le kaup­pa­komp­pa­ni­oil­le.

Teen keh­dos­sa Kii­nas­sa tee­tä nau­tit­tiin al­ku­jaan keit­to­na ja myö­hem­min sii­tä alet­tiin val­mis­taa juo­maa.Kii­na­lai­sis­sa tee­huo­neis­sa edis­tet­tiin kau­pan­käyn­tiä ja ys­tä­vyyt­tä sekä vaih­det­tiin aja­tuk­sia.¨

Eu­roop­paan tee saa­pui va­lis­tuk­sen ai­ka­na. Voit­to­kul­ku al­koi vuo­den 1780 jäl­keen ja tees­tä tuli Eu­roo­pas­sa mer­kit­tä­vä rai­tis­ta­ja, sil­lä teen juon­ti al­koi kor­va­ta run­saas­ta al­ko­ho­lin käyt­töä. Tee­kut­sut oli­vat kult­tuu­ri­vai­kut­ta­jien ja si­vis­ty­neis­tön suo­si­os­sa, myös Suo­mes­sa.

Eng­lan­tiin tee­kult­tuu­rin toi por­tu­ga­li­lai­nen prin­ses­sa Ka­ta­rii­na de Bra­gan­ca. Hän oli ku­nin­gas Kaar­le II:n vai­mo. Eng­lan­nis­sa ja myös Ir­lan­nis­sa tee juo­daan mus­ta­na ja vah­va­na sekä yleen­sä mai­don kera. Tämä on tapa, jjota esi­mer­kik­si Rans­kas­sa lä­hin­nä kam­mok­su­taan. Rans­ka­lai­set juo­vat eri tee­laa­tu­ja kuin vii­ne­jä.

Kel­lo vii­den tee -pe­rin­ne tar­koit­taa il­ta­päi­vä­tee­tä.

– Brit­ti­läi­set juo­vat tee­tä use­am­man ker­ran päi­väs­sä, mut­ta le­gen­daa­ri­sin on il­ta­päi­vä­tee eli tra­di­ti­o­nal af­ter­noon tea. Sen naut­ti­mi­seen on ai­na liit­ty­nyt ylä­luok­kai­nen lei­ma, Am­ber­la to­te­si.

Il­ta­päi­vä­teen pe­rin­ne sai al­kun­sa Isos­sa-Bri­tan­ni­as­sa vik­to­ri­aa­ni­se­na ai­ka­na 1840-lu­vun alus­sa. Ajan ta­poi­hin kuu­lui naut­tia päi­väs­sä vain kak­si ate­ri­aa: tu­ke­va brit­ti­läi­nen aa­mi­ai­nen var­hain aa­mul­la ja päi­väl­li­nen noin kel­lo kah­dek­san ai­kaan il­lal­la.

– Ate­ri­oi­den väli oli pit­kä. Bed­for­din hert­tu­a­tar An­nan ker­ro­taan ti­lan­neen il­ta­päi­vän hui­ko­pa­lak­si sa­laa tee­pan­nun ja ke­vyt­tä syö­tä­vää huo­nee­seen­sa. Pik­ku­hil­jaa hän al­koi kut­sua ys­tä­vi­ään ja­ka­maan tee­het­ken kans­saan. Ajan mit­taan il­ta­päi­vä­tees­tä tuli sil­ta ate­ri­oi­den vä­lil­lä.

Tee­se­re­mo­ni­an suo­sio rä­jäh­ti uu­siin mit­ta­suh­tei­siin sen jäl­keen, kun ku­nin­ga­tar Vic­to­ria al­koi osal­lis­tua tee­vas­taa­no­toil­le.

– Yleen­sä vas­taa­no­tot pi­det­tiin kel­lo nel­jäs­tä seit­se­mään. Suo­meen tart­tu­nut­ta ter­miä kel­lo vii­den tees­tä ei ole ole­mas­sa­kaan. Bri­tit pu­hu­vat vain il­ta­päi­vä­tees­tä.

Työ­vä­en­luo­kal­la ei ol­lut va­raa hau­dut­taa päi­vit­täin pos­lii­ni­pan­nul­lis­ta tee­tä, sil­lä tee oli pit­kään var­sin kal­lis ylel­li­syys­tuo­te. Työs­sä­käy­vil­lä ei myös­kään ol­lut ylä­luo­kan jou­ti­lai­ta il­ta­päi­viä.

– Työ­vä­en­luo­kan ko­deis­sa ke­hit­tyi­kin niin sa­not­tu high tea, joka juo­tiin vas­ta töi­den jäl­keen ko­to­na noin kel­lo kuu­si. Tyy­pil­li­nen high tea si­säl­si tee­mu­kil­li­sen li­säk­si kun­non ate­ri­an.

Tai­vas­sa­lon mu­se­o­ke­sän oh­jel­maan mah­tuu myös toi­nen uu­si ta­pah­tu­ma, kun sun­nun­tai­na 25.8. Var­si­nais-Suo­men mu­se­o­päi­vä­nä Vii­ai­sis­sa vie­te­tään il­lal­lis­ta tai­vaan al­la kel­lo 16 al­ka­en. Sil­loin ka­te­taan pit­kät pöy­dät kar­ta­non pi­hal­le. Paik­ko­ja riit­tää kai­kil­le. Mu­kaan voi ot­taa omat ruo­at ja juo­mat.