Suo­men Ui­ma­o­pe­tus- ja Hen­gen­pe­las­tus­lii­ton (SUH) muis­tut­taa, et­tä pe­tol­lis­ten ke­vät­jäi­den ai­ka on al­ka­nut ja jääl­lä liik­ku­mi­nen vaa­tii nyt eri­tyis­tä tark­kaa­vai­suut­ta.

Jään kan­ta­vuu­den ar­vi­oin­ti on han­ka­laa, ja vir­he­ar­vio voi sat­tua ke­nel­le ta­han­sa. Yk­si ylei­sim­mis­tä har­ha­luu­lois­ta on, et­tä jää on yh­tä pak­sua kaik­ki­al­la. To­del­li­suu­des­sa kai­kis­sa jää­kan­sis­sa on heik­ko­ja koh­tia, joi­ta voi ol­la vai­kea ha­vai­ta. Ke­vä­tau­rin­ko ja läm­pö­ti­lo­jen vaih­te­lu te­ke­vät jään ar­vi­oin­nis­ta en­tis­tä han­ka­lam­paa.

– Ke­vääl­lä jää hau­ras­tuu ja puik­koon­tuu no­pe­as­ti, jol­loin mo­ni­kym­men­sent­ti­nen­kin jää voi pet­tää al­ta. Ke­vät­jään pe­tol­li­suus pii­lee sii­nä, et­tä sen kan­ta­vuus voi hei­ke­tä to­del­la no­pe­as­ti. Pääl­tä päin ei ai­na näe, on­ko jää hau­ras­tu­nut­ta vai ei. Vie­lä aa­mul­la kul­ki­jan kes­tä­nyt jää voi jo puo­len päi­vän ai­kaan ol­la hen­gen­vaa­ral­li­sen heik­koa. Ke­vääl­lä ei ole var­maa ta­paa sa­noa, mis­sä jää kan­taa ja mis­sä ei. Il­man tur­va­va­rus­tei­ta ke­vät­jäil­le ei mis­sään ta­pauk­ses­sa kan­na­ta läh­teä, sa­noo SUH:n ve­si­tur­val­li­suu­sa­si­an­tun­ti­ja An­ne Hil­tu­nen.

En­nak­ko­tie­to­jen mu­kaan hel­mi­kuus­sa huk­kui jäi­hin va­jo­a­mi­sen seu­rauk­se­na yk­si ih­mi­nen Kot­kas­sa. Tam­mi-hel­mi­kuus­sa Suo­mes­sa on huk­ku­nut yh­teen­sä nel­jä ih­mis­tä.

Hel­mi­kuus­sa eri puo­lil­la Suo­mea ta­pah­tui usei­ta vaa­ra­ti­lan­tei­ta, jois­sa ih­mi­set pu­to­si­vat jäi­hin tai jou­tui­vat vä­lit­tö­mään hen­gen­vaa­raan. Ta­pauk­sis­sa oli osal­li­se­na moot­to­ri­a­jo­neu­vo­ja, ja­lan­kul­ki­joi­ta ja luis­te­li­joi­ta. Useis­sa ti­lan­teis­sa vaa­ras­sa oli sa­ma­nai­kai­ses­ti use­am­pi hen­ki­lö.

Lä­hel­tä piti -ti­lan­tei­den mää­rä ker­too, et­tä jään pak­suus vaih­te­lee ja jääl­lä liik­ku­es­sa on osat­ta­va va­rau­tua ai­na oi­ke­al­la ta­val­la. Jo­kai­sen on myös syy­tä poh­tia omaa toi­min­ta­ky­ky­ään. Hy­vät­kään va­rus­teet ei­vät vält­tä­mät­tä au­ta jäis­tä pe­las­tau­tu­mi­seen, mi­kä­li fyy­si­nen toi­min­ta­ky­ky on heik­ko, An­ne Hil­tu­nen muis­tut­taa.

Lap­sel­le lu­mi­nen tai liu­kas luon­non­jää voi näyt­tää hou­kut­te­le­val­ta ja tur­val­li­sel­ta, vaik­ka to­del­li­suus oli­si toi­nen. SUH:n suo­si­tus on:

Älä an­na las­ten leik­kiä jääl­lä yk­sin.

Mene jääl­le las­ten kans­sa vain, jos tie­dät jään ole­van tur­val­li­nen ja teil­lä on oi­ke­aop­pi­set va­rus­teet: mi­ni­mis­sään nas­ka­lit ja ka­ve­ri.

So­pi­kaa per­heen yh­tei­set sään­nöt: mis­sä ja mil­loin jääl­lä saa liik­kua ja mitä teh­dään, jos joku on vaa­ras­sa.

Jos ka­ve­ri pu­to­aa jäi­hin: lap­sen tär­kein tai­to on hä­lyt­tää apua.

Älä juok­se jääl­le aut­ta­maan.

Hä­ly­tä apua heti: soi­ta 112 tai huu­da ja hae ai­kui­nen pai­kal­le.

Kun apu on mat­kal­la, lap­si voi aut­taa tur­val­li­ses­ti pu­hu­mal­la jäi­hin pu­don­neel­le, ke­hot­ta­mal­la py­sy­mään rau­hal­li­se­na ja pi­tä­mään kiin­ni jään reu­nas­ta ja muis­tut­ta­mal­la, et­tä apu on tu­los­sa.