Laa­jo­jen si­ni­le­vä­ku­kin­to­jen ris­ki Suo­men lä­hei­sil­lä avo­me­ri­a­lu­eil­la jat­kuu kor­ke­a­na edel­lis­ten vuo­sien ta­paan, sil­lä me­ri­ve­den ra­vin­ne­ti­lan­ne on pit­käl­ti en­nal­laan. Si­ni­le­vä­laut­to­jen muo­dos­tu­mis­ris­ki on tänä ke­sä­nä suu­ri Itä­me­ren pää­al­taan poh­joi­so­sas­sa, Suo­men­lah­del­la, Saa­ris­to­me­rel­lä ja suu­res­sa osas­sa Sel­kä­mer­ta. Pe­rä­me­rel­lä ris­ki on edel­leen vä­häi­nen. Pin­ta­le­vä­laut­to­jen esiin­ty­mi­sen laa­juu­teen vai­kut­ta­vat ke­sän läm­pö- ja tuu­li­o­lo­suh­teet.

Itä­me­ren pää­al­taan sy­vän­teis­sä on edel­leen run­saas­ti fos­fo­ria. Eri ve­si­ker­ros­ten tal­vi­ai­kai­nen se­koit­tu­mi­nen tuo sy­vän ve­den ra­vin­teet pin­ta­ker­rok­seen. Pää­al­taal­ta siir­tyy ra­vin­tei­ta sy­vä­vir­taus­ten mu­ka­na usein myös itäi­sel­le Suo­men­lah­del­le, jos­sa ra­vin­ne­ri­kas sy­vä­ve­si se­koit­tuu tal­ven ai­ka­na pin­ta­ve­den kans­sa. Tal­ven jäl­keen va­lon li­sään­ty­es­sä kas­vip­lank­ton­le­vien kas­vu käyn­nis­tyy. Tätä kut­su­taan kas­vip­lank­to­nin ke­vät­ku­kin­nak­si, ja sen muo­dos­ta­vat pää­a­si­as­sa pii­le­vät ja pans­sa­ri­sii­ma­le­vät.

Ke­vät­ku­kin­nas­sa kas­vip­lank­to­nin mää­rä ve­des­sä on mo­nin­ker­tai­nen ver­rat­tu­na ke­sän si­ni­le­vä­ku­kin­toi­hin. Ke­vät­ku­kin­ta ei muo­dos­ta si­ni­le­vien ta­paan pin­ta­le­vä­laut­to­ja ei­kä sii­tä ole ter­veys­hait­taa. Ke­vät­ku­kin­nan ajan­koh­ta on ai­kais­tu­nut pa­ril­la vii­kol­la 2000-lu­vul­la. Ke­vät­ku­kin­ta päät­tyy, kun pii- ja pans­sa­ri­sii­ma­le­vien kas­vua ra­joit­ta­va typ­pi on ku­lu­nut lä­hes lop­puun.

Ke­säl­lä ve­den läm­pö kiih­dyt­tää si­ni­le­vien kas­vua. Run­saa­na­kaan esiin­ty­vä si­ni­le­vä ei vält­tä­mät­tä he­rä­tä huo­mi­o­ta, jos si­ni­le­vä­so­lut ovat se­koit­tu­nee­na pak­suun ve­si­ker­rok­seen. Laa­jo­jen, sa­tel­lii­teis­ta­kin ha­vait­ta­vien si­ni­le­vä­laut­to­jen muo­dos­tu­mi­nen avo­me­rel­le edel­lyt­tää pa­rin vii­kon suo­tui­sia kas­vuo­lo­suh­tei­ta – eli läm­min­tä ja au­rin­kois­ta sää­tä sekä riit­tä­väs­ti fos­fo­ria – ja sen pääl­le muu­ta­mien päi­vien vä­hä­tuu­lis­ta jak­soa.

Kym­me­nen vii­me vuo­den ai­ka­na avo­me­ri­a­lu­ei­den si­ni­le­vien alu­eel­li­nen esiin­ty­mis­ris­ki on py­sy­nyt pää­piir­teis­sään lä­hes en­nal­laan, mut­ta Sel­kä­me­rel­lä ris­ki on kas­va­nut mer­kit­tä­väs­ti. Avo­me­rel­lä si­ni­le­vien esiin­ty­mi­seen vai­kut­ta­vat lä­hin­nä ke­sän sää­o­lot. Ran­ni­kol­la ja saa­ris­tos­sa pai­kal­li­nen si­ni­le­vä­ti­lan­ne voi vaih­del­la no­pe­am­min kuin avo­me­rel­lä. Itä­me­ren pää­al­taan ti­lan pa­ra­ne­mi­nen vä­hen­täi­si si­ni­le­vien mas­sa­e­siin­ty­mis­tä mer­kit­tä­väs­ti laa­joil­la alu­eil­la.

Suo­men ym­pä­ris­tö­kes­kus tie­dot­taa tänä ke­sä­nä ylei­ses­tä si­ni­le­vä­ti­lan­tees­ta vii­koit­tain 20.6.–8.8. Tie­do­te jul­kais­taan tors­tai­sin kel­lo 13. Si­ni­le­vät voi­vat muo­dos­taa eri­lai­sia myrk­ky­jä ja muun mu­as­sa ihoa tai sil­miä är­syt­tä­viä ai­nei­ta. Run­sai­siin si­ni­le­vä­ku­kin­toi­hin on ai­na syy­tä suh­tau­tua va­ro­en. Kun­nat ja kau­pun­git seu­raa­vat ui­ma­ran­to­jen si­ni­le­vä­ti­lan­net­ta.