Val­ta­kun­nal­li­sen si­ni­le­vä­seu­ran­nan yh­teen­ve­to kesä–syys­kuul­ta ker­too, et­tä si­sä­ve­sil­lä si­ni­le­vä­ti­lan­ne py­syi ke­säl­lä pää­o­sin ta­va­no­mai­se­na. Ha­vain­not run­sas­tui­vat lop­pu­ke­sää koh­ti ja ha­vain­to­jen huip­pu ajoit­tui syys­kuun al­kuun.

Ke­vät oli lä­hes koko maas­sa mit­taus­his­to­ri­an läm­pi­min, ja sa­tei­ta tuli laa­jal­ti ta­va­no­mais­ta vä­hem­män. Myös ke­sä­kuu oli ta­va­no­mais­ta läm­pi­mäm­pi. Si­ni­le­vää ha­vait­tiin si­sä­ve­sien ha­vain­to­pai­koil­la al­ku­ke­säl­lä hie­man pit­kän ajan kes­ki­ar­voa (1998–2025) enem­män.

Hei­nä­kuus­sa sää oli ajoit­tain epä­va­kais­ta. Au­rin­gon­pais­tet­ta oli ta­val­lis­ta vä­hem­män, ja eten­kin maan län­si­o­sas­sa sa­toi ta­va­no­mais­ta enem­män. Sa­teet ovat voi­neet li­sä­tä ve­sis­töi­hin kul­keu­tu­vien ra­vin­tei­den mää­rää, mut­ta vä­häi­nen au­rin­gon­pais­te ja ajoit­tain vii­le­ät ve­det ei­vät to­den­nä­köi­ses­ti suo­si­neet si­ni­le­vien kas­vua.

Lop­pu­ke­sää koh­ti si­ni­le­vä­ha­vain­not si­sä­ve­sil­lä run­sas­tui­vat, ja si­ni­le­vä­huip­pu ajoit­tui syys­kuun al­kuun. Si­ni­le­vää on syys­kuus­sa esiin­ty­nyt pit­kän ajan kes­ki­ar­voa enem­män. Ve­sis­töis­sä on ol­lut riit­tä­väs­ti ra­vin­tei­ta si­ni­le­vien kas­vuun, ja myös au­rin­gon­va­loa ja läm­pöä on ol­lut riit­tä­väs­ti.

Ran­nik­ko­a­lu­eil­la si­ni­le­vää esiin­tyi lop­pu­ke­säl­lä ja al­ku­syk­syl­lä pää­sään­töi­ses­ti pit­kän ajan kes­ki­ar­voa enem­män. Avo­me­ri­a­lu­eil­la si­ni­le­vän esiin­ty­mi­nen pai­not­tui kes­ki­ke­sään, jol­loin si­ni­le­vää esiin­tyi useil­la Suo­men lä­hi­me­ri­a­lu­eil­la sekä ve­teen se­koit­tu­nee­na et­tä pin­ta­ku­kin­toi­na.

Ran­nik­ko­a­lu­ei­den si­ni­le­vä­huip­pu ajoit­tui elo­kuun al­kuun. Hei­nä­kuun run­saat sa­teet ovat voi­neet li­sä­tä ra­vin­ne­kuor­mi­tus­ta, ja tuu­let edis­tää ra­vin­tei­den se­koit­tu­mis­ta pin­ta­ve­teen. Vai­ku­tuk­set nä­kyi­vät vii­veel­lä si­ni­le­vien run­sas­tu­mi­se­na elo­kuun alus­sa. Elo- ja syys­kuus­sa si­ni­le­vää on ha­vait­tu ran­nik­ko­a­lu­eil­la pää­sään­töi­ses­ti pit­kän ajan kes­ki­ar­voa enem­män.

Syk­syn ede­tes­sä si­ni­le­vien mää­rä yleen­sä vä­he­nee, kun ve­sien vii­le­ne­mi­nen ja va­lon mää­rän vä­he­ne­mi­nen hil­lit­se­vät si­ni­le­vä­ku­kin­to­jen esiin­ty­mis­tä. Run­sai­ta­kin ku­kin­to­ja voi kui­ten­kin esiin­tyä vie­lä pit­käl­le syk­syyn ja jois­sa­kin ta­pauk­sis­sa ku­kin­to­ja voi esiin­tyä jopa tal­vel­la jää­peit­teen al­la. Myös jär­vien syys­täys­kier­to voi li­sä­tä ra­vin­tei­den saa­ta­vuut­ta ja si­ten vai­kut­taa si­ni­le­vien kas­vuo­lo­suh­tei­siin.

Syk­syl­lä ran­noil­la ja ran­ta­ve­des­sä voi pai­koin nä­kyä maa­li­mais­ta, tur­koo­sin­sä­vyis­tä mas­saa, joka joh­tuu ha­jon­neis­ta si­ni­le­vä­so­luis­ta va­pau­tu­vas­ta fy­ko­sy­a­nii­nis­ta. Bi­o­mas­sas­ta voi myös ai­heu­tua epä­miel­lyt­tä­vää ha­jua.