Ys­tä­vä­ni kut­sui mi­nut luok­seen ate­ri­al­le. Mauk­kaan ate­ri­an ää­rel­lä ys­tä­vä­ni ha­lu­si ja­kaa ko­ke­mus­taan. Hä­nel­le oli tul­lut tar­ve ot­taa yh­teyt­tä van­haan ys­tä­vään­sä ja men­nä ta­paa­maan tätä. Hän oli soit­ta­nut ja so­pi­nut, et­tä hän tu­li­si käy­mään. Al­ku­mi­nuu­tit oli­vat ol­leet hy­vin ”kan­kei­ta”, sil­lä hei­dän vä­lil­lään oli ol­lut rii­tai­suut­ta. Ys­tä­vä­ni ha­lu­si men­nä suo­raan asi­aan.

Hän aloit­ti: ”Tu­lin pyy­tä­mään an­teek­si men­nei­tä ta­pah­tu­mia. Teem­me asi­oi­ta, jot­ka sa­tut­ta­vat toi­sia, tie­toi­ses­ti ja tie­dos­ta­mat­ta. Pyy­dän an­teek­si omia te­ko­ja­ni.”

Hä­nen ys­tä­vän­sä oli sa­na­ton. Val­lit­si het­ken hil­jai­suus, kun­nes ys­tä­vä­ni jat­koi: ”Tämä oli se syy, mik­si ha­lu­sin tul­la ta­paa­maan si­nua.”

Pari päi­vää tä­män jäl­keen he ta­pa­si­vat ka­dul­la. Hä­nen ys­tä­vän­sä ter­veh­ti rie­mas­tu­en ys­tä­vää­ni ja kas­voil­la oli läm­min hymy. Ys­tä­vä­ni oli ko­ke­nut, mi­ten hä­nel­tä oli pu­don­nut iso taak­ka si­sim­mäs­tä ja hän näki myös, mi­ten hä­nen ys­tä­vän­sä koko ole­mus oli muut­tu­nut. Iso kivi oli vie­ri­tet­ty pois sy­dä­men suul­ta.

Ter­veh­dys­sa­nat sha­lom hep­re­ak­si ja sa­lem ara­bi­ak­si tar­koit­ta­vat rau­haa. Ne ei­vät ole vain sa­non­to­ja, vaan ne si­säl­tä­vät sy­väl­li­siä mer­ki­tyk­siä, esi­mer­kik­si rau­haa ih­mi­sen ja Ju­ma­lan vä­lil­lä, rau­haa ih­mis­ten kes­ki­näi­sis­sä vä­leis­sä, tur­val­li­suut­ta, suo­je­lus­ta ja an­teek­si­an­ta­muk­sen siu­naus­ta.

Ko­ro­nan haas­tei­den ja muu­tos­ten kes­kel­lä Suo­men Lä­he­tys­seu­ras­sa on ol­lut työn al­la ul­ko­maa­no­sas­ton or­ga­ni­saa­ti­ouu­dis­tus. Lä­he­tys­seu­ra ha­lu­aa pa­ran­taa lä­he­tys­työn edel­ly­tyk­siä ja to­teut­taa pe­rus­teh­tä­vään­sä ny­kyis­tä te­hok­kaam­min.

Uu­des­sa or­ga­ni­saa­ti­os­sa ko­ros­te­taan ul­ko­mai­sen työn ko­ko­nai­suu­den yh­teis­tä suun­nit­te­lua, te­ke­mis­tä ja ra­por­toin­tia. On ol­lut in­nos­ta­vaa ta­va­ta vi­de­o­ta­paa­mi­sis­sa työn­te­ki­jöi­täm­me. Voim­me käyt­tää val­ta­van laa­jaa osaa­mis­ta ja tai­toa yli kent­tien.

Pai­kal­li­sen di­a­ko­ni­a­työn­te­ki­jän Rana Zei­da­nin kans­sa olem­me vii­me kuu­kau­det suun­ni­tel­leet al­ka­vaa työ­tä. Teh­tä­vä­näm­me on ol­lut toi­min­ta­suun­ni­tel­man ja -bud­je­tin laa­ti­mi­nen. On ol­lut hie­noa, kun olem­me voi­neet ol­la yh­tey­des­sä di­a­ko­ni­a­työn­te­ki­jöi­hin niin Suo­meen kuin muu­al­le maa­il­maan.

Olin us­kon­to­jen vä­li­ses­sä ta­paa­mi­ses­sa, jos­sa ai­hee­na oli mie­len­ter­veys. It­se olin ja­ka­mas­sa kris­til­lis­tä nä­ke­mys­tä ai­hees­ta. Ker­roin myös omas­ta ko­ke­muk­ses­ta­ni ol­les­sa­ni us­kon­nol­li­ses­sa lah­kos­sa, sii­tä mi­ten ra­jus­ti us­kon­toa käy­tet­tiin vää­rin, ja joi­den­kin mie­len­ter­veys ha­jo­si. Muu­ta­ma päi­vä sii­tä sain yh­tey­de­no­ton erääl­tä juu­ta­lai­sel­ta, joka ha­lu­si ta­va­ta ja kes­kus­tel­la asi­as­ta li­sää.

Kun mi­nul­ta ai­ka­naan ky­syt­tiin, olen­ko kos­kaan aja­tel­lut läh­teä ul­ko­mail­le töi­hin, oli vas­taus sel­keä ”en”. Ja niin­pä olen ol­lut tääl­lä jo 15 vuot­ta. Ai­van sa­mal­la ta­val­la, jos joku oli­si ky­sy­nyt mi­nul­ta puo­li vuot­ta sit­ten, on­ko mi­nul­la koi­ra, en oli­si sitä it­se us­ko­nut.

Näin il­moi­tuk­sen koi­ras­ta, jol­le et­sit­tiin ko­tia. Se oli ko­ke­nut ko­via, vä­ki­val­taa. Jopa myrk­kyä oli hei­tet­ty sen pääl­le. Mie­le­ni al­koi kään­tyä aja­tuk­seen, et­tä jos­pa voi­sin an­taa edes yh­del­le ko­dit­to­mal­le koi­ral­le ko­din. En­sim­mäi­sel­lä ta­paa­mi­sel­la koi­ra tuli mi­nua vas­taan kuin oli­sim­me ol­leet van­ho­ja tut­tu­ja. Koi­ra vei sy­dä­me­ni ja adop­toin koi­ran, ni­mel­tään Poju.

On häm­mäs­tyt­tä­vä näh­dä, mi­ten Poju on ys­tä­väl­li­nen ih­mi­sil­le. Se tah­too ter­veh­tiä jo­kais­ta ih­mis­tä, kun olem­me kä­ve­lyl­lä. Jos Poju jos­kus nä­kee, et­tei joku ih­mi­nen an­na sil­le huo­mi­o­taan, se py­säh­tyy is­tu­maan ih­mi­sen eteen ja odot­taa, et­tä ih­mi­nen luo kat­seen­sa sii­hen. Poju on to­del­la tai­vaan lah­ja. Kuin­ka vii­saat ovat Jo­bin kir­jas­sa sa­nat, jois­sa ke­ho­te­taan kat­so­maan eläi­miä ja op­pi­maan niis­tä.

Sari-Jo­han­na Kuit­ti­lo

Di­a­ko­ni ja psy­ko­so­si­aa­li­sen työn asi­an­tun­ti­ja

Suo­men Lä­he­tys­seu­ra