Musiikkiopisto vaalii rakkautta musiikkiin

Vak­ka-Suo­men mu­siik­ki­o­pis­ton soi­tin­ki­ma­ra on laa­ja. Vuo­des­ta toi­seen jou­si­soit­ti­met ja pi­a­no ovat ha­lut­tu­ja va­lin­to­ja. Klas­si­nen ki­ta­ra, säh­kö­ki­ta­ra, säh­kö­bas­so ja uu­dem­pa­na uku­le­le nos­ta­vat edel­leen suo­si­o­taan, mut­ta to­del­li­nen yl­lät­tä­jä on lau­lu. Sitä tah­to­vat opis­kel­la niin lap­set kuin ai­kui­set­kin.

– Lau­lun suo­sio on yl­lät­tä­nyt mei­dät kaik­ki, ja voi vain ar­vail­la, mitä on ta­pah­tu­nut. On­ko telk­ka­rin lau­lu­kil­pai­lut vai­kut­ta­neet tai eh­kä ää­ni­le­vy­te­ol­li­suu­den mur­ros? Tek­niik­ka on ke­hit­ty­nyt niin pal­jon, et­tä ko­tis­tu­di­oi­ta on siel­lä sun tääl­lä, reh­to­ri Jus­si Kau­ra­nen sa­noo.

Mu­siik­ki­o­pis­to on pys­ty­nyt vas­taa­maan hy­vin ky­syn­tään. Lau­lul­la on sitä pait­si puo­len­sa la­jis­sa, jota Kau­ra­nen ku­vai­lee vä­li­neur­hei­luk­si.

– Lau­lu on hyvä inst­ru­ment­ti, sil­lä se on koko ajan mu­ka­na.

Kau­ra­nen on yl­peä Vak­ka-Suo­men kun­tia pal­ve­le­van opis­ton mo­ni­puo­li­suu­des­ta. Sii­tä ha­lu­taan pi­tää kiin­ni, vaik­ka pie­ne­ne­vät ikä­luo­kat ja kil­pai­le­vat har­ras­tus­mah­dol­li­suu­det tuot­ta­vat­kin omat haas­teen­sa.

Jussi Kauranen uskoo, että musiikkiopisto pystyy pitämään opetuksen jatkossakin hyvin monipuolisena.

Saara Huovinen

Vak­ka-Suo­men mu­siik­ki­o­pis­to oli kas­vu­suun­nas­sa vii­me vuo­teen saak­ka ja pys­tyi nel­jä­nä vuon­na pe­rä­tys­ten nos­ta­maan val­ti­o­no­suus­tun­ti­mää­rään­sä. Par­haim­mil­laan tai­teen pe­ru­so­pe­tuk­sen op­pi­lai­ta on ol­lut noin 300 vuon­na 2019. Sy­ven­tä­vien opin­to­jen op­pi­laat ja mus­ka­ri­lai­set mu­kaan lu­kien mää­rä oli tuol­loin 663.

Nyt sekä op­pi­las­mää­rä et­tä to­teu­tu­neet tun­nit ovat vä­hen­ty­neet. Opis­tos­sa aloi­tet­tiin vii­me syk­sy­nä yt-neu­vot­te­lut, jot­ka ovat yhä käyn­nis­sä. Hen­ki­lös­tön kans­sa neu­vo­tel­laan muun mu­as­sa teh­tä­vän­ku­van muu­tok­sis­ta.

– Yt-neu­vot­te­luil­la on dra­maat­ti­nen kai­ku ja vah­va lei­ma. En ha­lua vä­hä­tel­lä pro­ses­sia, mut­ta kyse on myös teh­tä­vien uu­del­leen­jär­jes­te­lys­tä. Edel­leen meil­lä on ai­to halu tuot­taa pal­ve­lui­ta mo­ni­puo­li­ses­ti ja laa­ja-alai­ses­ti, Kau­ra­nen sa­noo.

Yt-neu­vot­te­lui­hin joh­ti­vat pait­si op­pi­las­mää­rän vä­he­ne­mi­nen, myös to­teu­tu­nei­den tun­tien vä­he­ne­mi­nen. Kau­ra­sen mu­kaan kaik­ki op­pi­laat ei­vät syys­tä tai toi­ses­ta tule mu­kaan ryh­mä­tun­neil­le, ja se vai­kut­taa val­ti­o­no­suuk­sien pe­rus­tee­na ole­van tun­ti­mää­rän to­teu­tu­mi­seen.

Val­ti­o­no­suu­det kat­ta­vat opis­ton kus­tan­nuk­sis­ta noin 60 pro­sent­tia ja kun­tien osuus noin 30 pro­sent­tia. Lo­put 10 pro­sent­tia tu­lee op­pi­las­paik­ka­mak­suis­ta.

Ope­tu­soh­jel­maan kuu­luu oman inst­ru­men­tin soit­to­tun­tien li­säk­si yh­teis­mu­si­soin­nin ja mu­sii­kin hah­mot­ta­mis­tai­to­jen opin­to­ja, jot­ka kaik­ki si­säl­ty­vät op­pi­las­paik­ka­mak­suun.

– Läh­dem­me sii­tä, et­tä opis­ke­lu on lei­mal­li­ses­ti har­ras­tus­toi­min­taa, ei­kä ryh­mä­tun­neil­le voi pa­kot­taa. Mut­ta ei­hän jää­kiek­ko­kaan ole pel­käs­tään jouk­ku­een kans­sa pe­laa­mis­ta, vaan sii­hen kuu­luu esi­mer­kik­si voi­man ja li­has­mas­san ke­hit­tä­mis­tä, ja ba­le­tin opis­ke­luun kuu­luu myös tek­niik­ka­tun­nit ja li­has­kun­to­har­joit­te­lu. Osal­lis­tu­mi­sen in­to me­nee aal­to­syk­lil­lä, ja haas­tee­na on se, et­tä mo­nel­la on usei­ta har­ras­tuk­sia, Kau­ra­nen sa­noo.

Ai­em­min opis­ke­li­joi­ta koot­tiin ha­na­kam­min yh­teis­mu­si­soin­ti­tun­neil­le suu­rem­mik­si ryh­mik­si. Esi­mer­kik­si Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa toi­mi vuo­si­na 2015–2017 pu­hal­li­nor­kes­te­ri, jos­sa oli noin 50 soit­ta­jaa koko alu­eel­ta.

– Nyt sii­tä ol­laan men­ty ta­kai­sin päin. On näh­ty se ar­vo ja tar­ve, et­tä jo­kai­nen op­pi­las voi opis­kel­la omal­la paik­ka­kun­nal­laan. Pien­ryh­mä­mu­si­soin­nis­sa riit­tää kak­si­kin soit­ta­jaa, ja soit­ti­met voi­vat ol­la oi­ke­as­taan mitä ta­han­sa. Esi­mer­kik­si hui­lu ja ki­ta­ra so­pi­vat hy­vin yh­teen. Opet­ta­jan am­mat­ti­tai­toa on ra­ken­taa tun­nit niin, et­tä jo­kai­nen saa niis­tä jo­ta­kin ja voi ke­hit­tyä omaa tah­ti­aan.

Kau­ra­sen mu­kaan usein luul­laan, et­tä mu­siik­ki­o­pis­to täh­tää las­ten kou­lu­tuk­seen koh­ti am­mat­ti­muu­si­kon uraa.

– Se­hän ei ole tot­ta. Mu­sii­kil­la on ihan kai­kil­le suo­tui­sat vai­ku­tuk­set ajat­te­luun ja luo­vuu­teen. Ydin­teh­tä­väm­me on mo­ni­puo­li­nen mu­siik­ki­kas­va­tus ja se, et­tä op­pi­laat op­pi­vat ym­mär­tä­mään ja ra­kas­ta­maan mu­siik­kia, hän sa­noo.

Vak­ka-Suo­men mu­siik­ki­o­pis­ton hal­lin­noin­nis­ta vas­taa Lai­ti­lan kau­pun­ki. Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa edes­sä on uu­sia tuu­lia en­si vuon­na, kun opis­to pää­see muut­ta­maan mo­ni­toi­mi­ja­ta­lo Wint­te­riin.

– Olem­me sii­tä in­nois­sam­me, sil­lä saam­me käyt­tööm­me asi­an­mu­kai­set, tä­män päi­vän ti­lat. Ny­kyi­sin olem­me vä­hän ha­jal­lam­me nel­jäs­sä eri pai­kas­sa. Uu­sis­sa yh­teis­käyt­tö­ti­lois­sa mu­sii­kin eri­tyi­syys on otet­tu huo­mi­oon esi­mer­kik­si ää­nie­ris­tyk­ses­sä ja akus­tii­kas­sa.

Viljami Seikkula ja Aino Tättilä soittavat puhallinyhtyeessä, jota ohjaavat Jarkko Kokki ja Aleksi Putkinen (taustalla).

Saara Huovinen

Ryh­mä­mu­si­soin­nis­sa tär­ke­ää on tar­jo­ta jo­kai­sel­le op­pi­laal­le omal­le ta­sol­le so­pi­vaa soi­tet­ta­vaa.

Var­ta vas­ten ryh­mäl­le rää­tä­löi­dyis­sä so­vi­tuk­sis­sa on jo­kai­sel­le jo­ta­kin.

Puhallinyhtye harjoittelee kerran viikossa

Kes­ki­viik­koil­ta­na mu­siik­ki­o­pis­ton au­laan Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa kan­tau­tuu trum­pe­tin, kor­ne­tin, ve­to­pa­suu­nan ja eri­lais­ten lyö­mä­soi­tin­ten ää­net. Tai­vas­sa­lo­lai­nen Vil­ja­mi Seik­ku­la soit­taa kor­net­tia, ka­lan­ti­lai­nen Ai­no Tät­ti­lä ve­to­pa­suu­naa. Mo­lem­mil­la on me­nos­sa kol­mas vuo­si mu­siik­ki­o­pis­tos­sa.

Heis­tä ja nel­jäs­tä muus­ta op­pi­laas­ta muo­dos­tuu yh­tye, jon­ka ikä­haa­ruk­ka on 11–56 -vuot­ta.

– Py­rim­me an­ta­maan jo­kai­sel­le op­pi­laal­le soi­tet­ta­vak­si sel­lais­ta, mitä hän osaa. Yk­si sak­so­fo­nis­ti on pi­dem­mäl­lä, ja hä­nel­le an­ne­taan enem­män haas­tet­ta. Nuo­rem­mil­le riit­tä­vät yk­sit­täi­siin ää­niin liit­ty­vät har­joi­tuk­set, opet­ta­ja Jark­ko Kok­ki ker­too.

Toi­se­na opet­ta­ja­na tun­neil­la toi­mii Alek­si Put­ki­nen. Kun opet­ta­jia on kak­si, toi­nen voi tu­kea op­pi­lai­ta soit­ta­mal­la it­se mu­ka­na.

Oh­jel­mis­to­va­lin­ta on yk­si kes­kei­nen asia, jol­la nuo­ris­ta­kin soit­ta­jis­ta koos­tu­van ryh­män soit­toin­toa pi­de­tään yl­lä.

– Soi­tam­me pal­jon peli- ja elo­ku­va­mu­siik­kia. Täl­lä het­kel­lä meil­lä on työn al­la Su­per Ma­rio, jo­hon olen teh­nyt it­se so­vi­tuk­set tätä ryh­mää var­ten, Kok­ki ker­too.

Esiin­ty­mis­ko­ke­mus­ta ryh­mäl­le on ker­ty­nyt tänä vuon­na kon­ser­tis­ta Cru­sel­lin näyt­te­ly­ti­las­sa. Seu­raa­va etap­pi on esiin­tyä mu­siik­ki­o­pis­ton pu­hal­li­nyh­ty­ei­den ke­vät­kon­ser­tis­sa Lai­ti­las­sa sun­nun­tai­na 21.4.

Viljami Seikkulan soitin on kornetti, Aino Tättilän vetopasuuna. Lyömäsoittimissa on Samuel Haarala.

Saara Huovinen