Tä­män vuo­den lu­mi­jäl­ki­las­ken­to­jen pe­rus­teel­la jä­ni­se­läin­ten, ora­van ja ke­tun jäl­ki­ti­hey­det ovat koko maas­sa liki puo­lit­tu­neet, kun taas nää­tä­e­läi­mil­lä jäl­ki­ti­hey­det ovat lä­hel­lä edel­lis­vuo­den lu­ke­mia. Tar­kas­tel­ta­va lu­mi­jäl­ki-in­dek­si suh­teut­taa ha­vait­tu­ja jäl­kien mää­riä las­ken­ta­pa­nos­tuk­seen ja sitä käy­te­tään eläin­kan­to­jen muu­tos­ten mo­ni­vuo­ti­seen seu­ran­taan.

Ni­säk­käi­den lu­mi­jäl­kiä on las­ket­tu riis­ta- ja pel­to­kol­mi­oil­la eri puo­lil­la Suo­mea jo 38 tal­ve­na pe­räk­käin. Tal­ven 2026 ai­ka­na koko maas­sa las­ket­tiin yh­teen­sä 539 kol­mi­o­ta, jois­ta riis­ta­kol­mi­oi­ta oli 477 ja pel­to­kol­mi­oi­ta 62. Har­vo­jen lu­mi­sa­tei­den ta­kia so­pi­via las­ken­ta­päi­viä ker­tyi vä­hem­män kuin nor­maa­lis­ti ja otan­nan koko jäi pie­nem­mäk­si.

Vii­me tal­veen ver­rat­tu­na met­sä­jä­nik­sel­lä, ru­sa­kol­la ja ke­tul­la lu­mi­jäl­ki-in­dek­si on liki puo­lit­tu­nut koko maas­sa. Ora­van lu­mi­jäl­ki-in­dek­sit ovat las­ke­neet roi­mas­ti vii­me tal­ves­ta suu­res­sa osas­sa maa­ta, lu­kuun ot­ta­mat­ta Itä-Suo­mea sekä Poh­jan­maa­ta – alu­ei­ta, joil­la myös myy­rä­kan­nat ovat ol­leet hui­pus­saan. Esi­mer­kik­si ora­val­le on omi­nais­ta vuo­sien vä­li­set suu­ret kan­nan­vaih­te­lut laa­joil­la alu­eil­la, joh­tu­en enim­mäk­seen kuu­sen sie­men­sa­dos­ta. Ha­vait­tu vä­he­ne­mi­nen täs­mää hy­vin Luon­non­va­ra­kes­kuk­sen sil­mu­a­na­lyy­sien en­nus­tei­den kans­sa, jon­ka mu­kaan kuu­sen sie­men­sa­to vii­me tal­ve­na on ol­lut vaa­ti­ma­ton ja Poh­jois-Suo­mes­sa mel­kein ole­ma­ton.

– Jos nämä lu­mi­jäl­ki-in­dek­sin muu­tok­set joh­tu­vat yk­si­no­maan ai­dois­ta kan­nan­muu­tok­sis­ta, ne ovat var­sin synk­kiä. Tu­lok­siin vai­kut­ta­vat toki myös ym­pä­ris­tö­o­lot eläin­ten ak­tii­vi­suu­den kaut­ta. Las­ken­ta­kau­del­la tam­mi–hel­mi­kuus­sa tal­vi oli nor­maa­lia kyl­mem­pi ja vä­hä­lu­mi­sem­pi, min­kä to­sin esi­mer­kik­si ke­tul­la pi­täi­si li­sä­tä ak­tii­vi­suut­ta, ei­kä vä­hen­tää, ker­too eri­kois­tut­ki­ja And­re­as Lindén Luon­non­va­ra­kes­kuk­ses­ta (Luke).

Sau­kon, nää­dän, lu­mi­kon ja kär­pän, lu­mi­jäl­kien mää­rä on py­sy­nyt vii­me vuo­den ta­sol­la. Alu­ei­den vä­lil­lä on sil­ti jon­kin ver­ran vaih­te­lua. Pien­ten nää­tä­e­läin­ten lu­mi­jäl­kien mää­riin vai­kut­taa ai­to­jen kan­nan­vaih­te­lui­den li­säk­si myös käyt­täy­ty­mi­nen myy­rä­syk­lin eri vai­heis­sa. Jos myy­riä on vä­hän ra­vin­nok­si, nää­tä­e­läi­met liik­ku­vat han­gen pääl­lä enem­män.

Riis­ta­kol­mi­o­las­ken­nat an­ta­vat par­hai­ten ku­van eläin­kan­to­jen ti­las­ta pit­käl­lä ai­ka­vä­lil­lä tar­kas­tel­tu­na, jol­loin kan­nan­muu­tos­ten suun­nat tu­le­vat sel­ke­äm­min esil­le ja esi­mer­kik­si olo­suh­teis­ta joh­tu­van vaih­te­lun mer­ki­tys pie­ne­nee.

Pit­käl­lä ai­ka­vä­lil­lä (38 vuot­ta) met­sä­jä­nik­sen koko maan lu­mi­jäl­ki-in­dek­si on vä­hen­ty­nyt noin 60 pro­sent­tia. Taan­tu­mi­nen on voi­mak­kain­ta ete­läs­sä ja län­nes­sä. Osa­syi­tä met­sä­jä­nik­sen vä­he­ne­mi­seen ovat ai­na­kin il­mas­ton­muu­tos ja ru­sa­kon le­vi­ä­mi­nen. Ora­van ja lu­mi­kon kan­ta on taan­tu­nut al­le kol­man­nek­seen ja ket­tu­kan­ta al­le puo­leen. Kärp­pä­kan­ta on taan­tu­nut noin kuu­den­nek­seen. Mo­nil­la poh­joi­sen ha­vu­met­sä­vyö­hyk­keen la­jeil­la yh­tei­se­nä haas­tee­na ovat il­mas­ton­muu­tos, myy­rä­syk­lien heik­ke­ne­mi­nen, met­sä­mai­se­man ra­ken­teen muu­tok­set sekä ete­läis­ten la­jien le­vit­täy­ty­mi­nen poh­joi­sem­mak­si.

Ete­läi­set ja kult­tuu­ri­mai­se­mis­sa viih­ty­vät la­jit pär­jää­vät ai­em­paa pa­rem­min. Koko las­ken­ta­his­to­ri­an ai­ka­na Suo­men ru­sak­ko­kan­ta on ar­vi­ol­ta 20–30-ker­tais­tu­nut, mut­ta poh­joi­sim­mil­la esiin­ty­mi­sa­lu­eil­la Ou­lun seu­dul­la kan­ta näyt­tää 2020-lu­vul­la tait­tu­neen las­kuun. Nää­tä­kan­ta on py­sy­nyt var­sin va­kaa­na. Sauk­ko­kan­ta on kas­va­nut lä­hes 80 pro­sent­tia, mut­ta vii­mei­sen pa­rin­kym­me­nen vuo­den ajan kan­ta on riis­ta­kol­mi­o­las­ken­nan va­los­sa ol­lut va­kaa.