Volter Kilpi-viikon avajaisyleisöä 2026.
Sanna Halme
Teemakysymyksenä tänä vuonna Mitä aikaa on tämä?
Sanna Halme
Kirjallisuuden ja kulttuurin ystävät kautta Suomen pakkautuivat jälleen idylliseen Tuulentupaan, kun Kustavissa avautui Volter Kilpi -kirjallisuusfestivaali keskiviikkona. Kaisa Kukkola lausui avajaisten tervehdyssanat, ja toivoi yleisölle kohtaamisia.
– Toivottavasti löydätte lohtua kirjallisuudesta tai jostain muusta taiteenmuodosta, joita tällä viikolla luoksenne tänne saapuu.
Kustavin kunnanjohtaja Rauno Peltola muistutti tervetulopuheessaan, ettei kulttuuri ole vain menneisyyttä, vaan yhteistä tulevaisuuttamme rakentava voimavara. Peltolan mukaan Kilpi-viikko on vahva esimerkki siitä, miten kulttuuriperintö voi elää, uudistua ja tuoda ihmisiä yhteen vuodesta ja sukupolvesta toiseen.
Fantomimia-ryhmä esitti Kilven mietelmiä ja laulatti yleisöä.
Sanna Halme
Elina Kilkku piti teräväsanaisen ja hauskan avajaispuheen.
Sanna Halme
Fantomimia-ryhmä esitti Volter Kilven ajatuksia kirjallisuudesta, teatterista ja ihmisestä. Mietelmät oli poimittu Kilven teoksista Kansallista itsetutkiskelua sekä Ihmisestä ja elämästä. Kilven lauseet naurattivat yleisöä, sillä niissä ruodittiin terävänäköisesti Kilven mielestä turhaa kirjallisuutta ja aikakauden teatteritarjonnan kehnoutta.
Kilpi-viikon taiteellinen johtaja Elina Kilkku lisäsi vettä myllyyn. Hän oli laatinut satiirisen puheensa nykymuodon mukaan, eli internetin keskustelupalstojen tyyliin.
– Nimimerkki 'Menkää töihin' kirjoittaa: Surkea ja liian taidemyönteinen avajaispuhe taas kerran Kilpi-viikolla. Tuli paha mieli. Tuet pois taiteelta ja taidefestivaaleilta. Tehkää sellaisia festivaaleja, jotka myy, Kilkku hauskutti.
Kilpimäiseen volyymiin Kilkku yltyi puheensa lopussa:
– ...avajaispuheen sanat varisevat helminä sydämelle, ja ylentävät mielen ylhäispilariseksi. Puhkeamaton kyynel helkkyy koko Kilpi-viikon ajan silmässä ja sielussa.
Krsitiina Halkola lauloi Bertolt Brechtin runoon perustuvan kappaleen Minä elän synkkää aikaa.
Sanna Halme
Kristiina Halkola lauloi kappaleen Minä elän synkkää aikaa. Halkolaa säesti kirjailija Markus Leikola haitarillaan. Kappale perustuu Bertolt Brechtin runoon Tuleville sukupolville.
– Brecht kirjoitti tämän runon maanpaossa 1939. Kaj Chydenius sävelsi sen 1960-luvun lopussa, Halkola kertoi.
Samaan runoon ja Bertolt Brechtiin viittasi myös juhlapuhujaksi valittu Leikola.
– Runon teemat käsittelevät teollistumisen käynnistämän yhteiskunnallisen luokkajaon kärjistymistä. 2020-luku resonoi syvästi 1930-luvun kanssa. Välissä ehti olla 1960-luku, Leikola aloitti.
1960-luvulla saavutettiin kuu, mutta samaan aikaan kansainvälinen asiantuntijapaneeli Rooman klubi julkaisi raportin Kasvun rajat. Maapallo ei kestä ihmiskunnan loputonta luonnonvarojen riistoa.
– Tätä synkkää aikaa siis elämme edelleen.
Markus Leikolan puheessa heräteltiin toimimaan maapallon puolesta.
Sanna Halme
Leikola totesi, että tieto on täsmentynyt ja kasvanut, mutta pysynyt sisällöltään samana.
– Fossiilisten polttoaineiden käyttö sen kun jatkaa kasvamistaan. Internetin piti olla tiedon valtatie, mutta siitä on tullut vihapuheen ja disinformaation ehtymätön pandoran lipas, hän summasi.
Leikolan mukaan Brechtin maailmankatsomus oli deterministinen – lopussa rauha, solidaarisuus ja oikeudenmukaisuus voittaa. Meidän aikamme on sen sijaan keskittynyt laajentamaan oikeudenmukaisuuden käsitettä.
– Tiedämme pirullisen hyvin, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Emme pääse maapallolta pakolaisiksi, ja siksi meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä se, mikä on oikein.
– Piipun valinta ei ole koskaan vain piipun valinta. Siinä on mukana kokemus menneestä ja toive tulevasta, Leikola lopetti Kilven teksteihin viitaten.
Lopuksi salillinen avajaisyleisöä tempautui mukaan laulamaan vanhaa kappaletta Toivotaan, toivotaan.