Mar­salk­ka Man­ner­heim 1. tou­ko­kuu­ta 1940 mää­rä­si päi­vä­käs­kyl­lä, et­tä kaa­tu­nei­den muis­to­päi­vää vie­te­tään tou­ko­kuun kol­man­te­na sun­nun­tai­na. Nou­si­ai­sis­sa vie­tet­tiin kaa­tu­nei­den muis­to­päi­vää pe­rin­tei­sin me­noin. Oh­jel­mas­sa oli mes­su, sep­pe­lei­den las­ke­mi­set san­ka­ri­pat­saal­le ja Kar­ja­laan jää­nei­den vai­na­jien muis­to­ki­vel­le sekä juh­la seu­ra­kun­ta­ta­los­sa, keit­to­lou­nas juh­la­pu­he ja kah­vit.

Juh­la­pu­heen piti So­tien 1939–1945 Var­si­nais-Suo­men Pe­rin­neyh­dis­tyk­sen pu­heen­joh­ta­ja ev.ltn Joni Lin­de­man.

Juh­la­pu­hees­sa Lin­de­man ko­ros­ti so­ta­su­ku­pol­ven saa­vu­tuk­sia ja uh­rauk­sia so­dis­sa vuo­si­na 1939–1945. So­ta­su­ku­pol­ven ar­voi­na oli­vat vas­tuun kan­ta­mi­nen, ah­ke­ruus, re­hel­li­syys, yh­teis­hen­ki ja isän­maal­li­suus. Kan­sa oli hy­vin yh­te­näi­nen, rin­ta­ma ja ko­ti­rin­ta­ma toi­mi­vat yh­des­sä. Rin­ta­ma kes­ti sik­si, et­tä ko­ti­rin­ta­ma kes­ti. Jo­kai­nen teki par­haan­sa isän­maan eteen.

So­ta­su­ku­pol­vi opet­ti meil­le, et­tei va­paus ja it­se­näi­syys syn­ny it­ses­tään, se vaa­tii jo­kai­sel­ta vas­tuu­ta, sit­keyt­tä ja pe­rää­nan­ta­mat­to­muut­ta. Ny­ky­su­ku­pol­vil­le se an­toi oh­jeek­si: kan­na vas­tuu­si, ole it­sel­li­nen, älä va­li­ta tur­has­ta. Tar­vit­sem­me tur­val­li­suut­ta, luot­ta­mus­ta, vel­vol­li­suu­den­tun­toa ja us­koa toi­siim­me, yh­des­sä­toi­mi­mis­ta ja -te­ke­mis­tä.

Kaa­tu­nei­den muis­to­päi­vä muis­tut­taa mei­tä heis­tä, jot­ka me­net­ti­vät hen­ken­sä, ter­vey­ten­sä ja ko­ti­seu­tun­sa isän­maan puo­les­ta. It­se­näi­syys ei ole it­ses­tään­sel­vyys. Saam­me pu­hua omaa kiel­täm­me, elää va­paas­sa vau­raas­sa maas­sa.

– San­ka­ri­hau­to­jen ää­rel­lä lu­paam­me, et­tem­me unoh­da. Lu­paam­me vaa­lia nii­tä ar­vo­ja, joi­den va­ras­sa Suo­mi säi­lyy it­se­näi­se­nä. Lu­paam­me siir­tää tä­män pe­rin­nön lap­sil­lem­me ja las­ten­lap­sil­lem­me. Täs­sä työs­sä So­tien 1939-1945 Var­si­nais-Suo­men Pe­rin­neyh­dis­tyk­sel­lä ja pai­kal­lis­toi­mi­kun­nil­la on tär­keä teh­tä­vä yh­teis­työs­sä kou­lu­jen, seu­ra­kun­tien, yh­dis­tys­ten ja eri yh­tei­sö­jen kans­sa. Mei­dän tu­lee muis­taa, et­tä so­ta­su­ku­pol­ven työ ei ol­lut tur­haa. Hei­dän muis­ton­sa elää ja kan­taa Suo­mea myös tu­le­vai­suu­des­sa, Lin­de­man ko­ros­ti.