Juha Leh­to­lan elo­ku­va Vah­te­rus saa en­si-il­tan­sa maa­nan­tai­na 16.11. Elo­ku­va ker­too läm­mön­siir­rin­tek­no­lo­gi­aa ke­hit­tä­vän ja val­mis­ta­van ka­lan­ti­lai­sen Vah­te­ruk­sen mat­kan pie­nes­tä pai­kal­li­ses­ta toi­mi­jas­ta mer­kit­tä­väk­si kan­sain­vä­li­sek­si yh­ti­ök­si.

Me­nes­tys­ta­ri­noil­la on usein vaa­ti­ma­ton al­ku, ku­ten täl­lä­kin.

– Jäin työt­tö­mäk­si, piti kek­siä jo­tain muu­ta, Mau­ri Kon­tu sa­noo yri­tyk­sen pe­rus­ta­mi­ses­ta vuon­na 1990. –En­sim­mäi­set tuo­tan­to­ti­lat ra­ken­sim­me van­hem­pien na­vet­taan.

Vah­te­ruk­sen pe­rus­ta­ja­jä­se­niin kuu­lu­vat li­säk­si vai­mo Si­nik­ka Kon­tu ja veli Aap­po Kon­tu. Elo­ku­va ker­too yri­tyk­sen vai­heis­ta, myö­tä- ja vas­toin­käy­mi­sis­tä, 35 vuo­den ajal­ta.

Kos­ket­ta­va oma­koh­tai­nen ker­ron­ta pu­nou­tuu yh­teen ko­ne­pa­ja­mil­jöön, suo­ma­lais­ten pel­to­mai­se­mien ja kan­sal­lis­ro­mant­ti­sen mu­sii­kin kans­sa.

– Me kek­sim­me tä­hän oman tyy­li­la­jin: te­ol­li­suus­sin­fo­nia, Juha Leh­to­la sa­noo.

Kun Leh­to­lal­le en­sim­mäi­sen ker­ran eh­do­tet­tiin elo­ku­van oh­jaa­mis­ta, hän em­pi, kos­ka ei kek­si­nyt sil­le kiin­nos­ta­vaa nä­kö­kul­maa. Pari vuot­ta myö­hem­min, lu­et­tu­aan erään kan­sain­vä­li­sen yh­ti­ön työn­te­ki­jöi­hin koh­dis­tu­vas­ta ää­rim­mäi­ses­tä val­von­nas­ta, idea tuli yl­lät­tä­en hä­nen mie­leen­sä: in­hi­mil­li­nen joh­ta­juus.

– Vah­te­ruk­sen yri­tys­kult­tuu­ri on ih­mis­läh­töi­nen ja eri­tyi­nen. Tun­tui mie­lek­kääl­tä teh­dä nä­ky­väk­si, et­tä me­nes­ty­vää kan­sain­vä­lis­tä yri­tys­tä voi joh­taa myös näin, Leh­to­la sa­noo.

Leh­to­lan mu­kaan elo­ku­vas­sa on mai­no­se­lo­ku­van piir­tei­tä, mut­ta hän ei ol­lut kiin­nos­tu­nut oh­jaa­maan tyy­pil­lis­tä, yri­tyk­sen joh­to­por­taa­seen kes­kit­ty­vää yri­tys­vi­de­o­ta. Näis­sä jää­dään tur­han etääl­le sii­tä, mitä yri­tyk­sen ar­jes­sa oi­ke­as­ti ta­pah­tuu.

– Pää­tim­me pu­reu­tua konk­reet­ti­siin asi­oi­hin, ihan siis sel­lai­siin, et­tä mitä on hit­saa­mi­nen. Se­hän on ai­van oma tai­teen­la­jin­sa, Leh­to­la sa­noo.

Hit­saa­mi­nen on myös kes­kei­nen osa Mau­ri Kon­nun al­ku­pe­räis­tä ja yri­tyk­sen me­nes­tyk­sel­le kes­keis­tä in­no­vaa­ti­o­ta: ide­aa le­vy­läm­mön­siir­ti­mes­tä, joka hit­sa­tun ra­ken­teen­sa an­si­os­ta toi­mii tur­val­li­ses­ti ja il­man tii­vis­tei­tä.

Seu­ran­ta­do­ku­men­tin kei­noin to­teu­tet­tua elo­ku­vaa on teh­ty kol­me vuot­ta, ja ku­va­ma­te­ri­aa­lia on kah­den ja puo­len vuo­den ajal­ta. Pro­jek­ti on ol­lut pit­kä, mikä on tuo­nut mu­ka­naan myös yl­lät­tä­viä kään­tei­tä. Kes­ken ku­vaus­ten Mau­ri Kon­tu nou­si va­ra­si­jal­ta kan­sa­ne­dus­ta­jak­si.

– Täl­lai­sen elo­ku­van te­koa voi suun­ni­tel­la vain tiet­tyyn ra­jaan saak­ka, Leh­to­la sa­noo. – Olen tyy­ty­väi­nen sii­hen, mil­lai­sek­si ko­ko­nai­suus kään­tei­neen muo­dos­tui.

Vah­van vi­su­a­li­suu­den ohel­la mu­siik­ki on kes­kei­nen osa elo­ku­van tun­nel­maa. Mu­sii­kin on sä­vel­tä­nyt Hel­sin­gin kau­pun­gin­te­at­te­rin pää­ka­pel­li­mes­ta­ri Ee­va Kon­tu yh­des­sä työ­pa­rin­sa Tony Sikst­rö­min kans­sa, ja se kuul­laan elo­ku­vas­sa muun mu­as­sa jou­siyh­ty­een soit­ta­ma­na.

– Mi­nut pyy­det­tiin mu­kaan pro­jek­tiin per­heyh­tey­den ta­kia, mut­ta teh­tä­vä tun­tui myös luon­te­val­ta, kos­ka olen kas­va­nut Vah­te­ruk­sen maa­il­mas­sa, Ee­va Kon­tu sa­noo.

Mau­ri Kon­tu toi­voo elo­ku­vas­ta vä­lit­ty­vän, et­tä yri­tys on ra­ken­net­tu yh­des­sä asi­ak­kai­den ja työn­te­ki­jöi­den kans­sa.

Kai­kil­le avoin ja mak­su­ton elo­ku­va­näy­tös jär­jes­te­tään Uu­den­kau­pun­gin Ku­va­las­sa 20.11.