Tie­sit­kö, et­tä jos hei­tät tu­pa­kan­tum­pin ka­dul­le, voi se seu­raa­van sa­teen jäl­keen löy­tyä jo Itä­me­res­tä? Olet­ko huo­man­nut, et­tä oji­am­me kai­ve­taan ja pe­ra­taan yhä sy­vem­mik­si ja le­ve­äm­mik­si, vaik­ka sii­tä voi jois­sain ti­lan­teis­sa ai­heu­tua ym­pä­ris­töl­le enem­män hait­taa kuin hyö­tyä? En­tä osa­sit­ko aja­tel­la, et­tä vie­ras­la­jit le­vi­ä­vät usein puu­tar­ha­jät­teen mu­ka­na? Tu­pa­kan­tum­pit, ojien per­kaa­mi­nen ja puu­tar­ha­jät­teen vie­mi­nen luon­toon ovat esi­merk­ke­jä ta­vois­ta, jot­ka voi­vat tun­tua pie­nil­tä tai ta­va­no­mai­sil­ta, mut­ta joi­den vai­ku­tuk­set nä­ky­vät ym­pä­ris­tös­sä pit­kään. Yh­tä lail­la moni ym­pä­ris­tön kan­nal­ta hyvä käy­tän­tö tun­tuu ny­ky­ään it­ses­tään sel­väl­tä, vaik­ka vie­lä muu­ta­ma vuo­si­kym­men sit­ten toi­mit­tiin ai­van toi­sin.

En­ti­sai­koi­na ke­sä­lo­man pe­rin­tei­siin kuu­lui mat­to­jen vie­mi­nen mök­ki­lai­tu­ril­le pes­tä­vik­si suo­raan jär­ves­sä. Aja­tus sii­tä, et­tä ma­tot voi­si pes­tä muu­ten, saat­toi tun­tua mah­dot­to­mal­ta. Sit­tem­min vie­mä­röi­dyis­tä kui­van maan ma­ton­pe­su­pai­kois­ta on kui­ten­kin tul­lut nor­mi. Myös­kään yh­dys­kun­ta­jä­te­ve­siä ei enää joh­de­ta puh­dis­ta­mat­to­mi­na pu­roi­hin, jo­kiin tai me­reen, vaan ne kä­si­tel­lään jä­te­ve­den­puh­dis­ta­mois­sa tai kiin­teis­tö­koh­tai­sis­sa jär­jes­tel­mis­sä.

Mo­net muut­kin ym­pä­ris­töä kuor­mit­ta­neet ta­vat ovat vä­hi­tel­len jää­neet his­to­ri­aan. Muu­tos­ta ovat vauh­dit­ta­neet niin lain­sää­dän­tö, ym­pä­ris­tö­tie­toi­suu­den kas­vu kuin käy­tän­nöl­li­set vaih­to­eh­dot­kin. Jät­teet la­ji­tel­laan ja kier­rä­te­tään, vaa­ral­li­set jät­teet toi­mi­te­taan ke­räys­pis­tei­siin, ja au­to pes­tään yhä use­am­min pe­su­las­sa, jos­sa pe­su­ve­det kä­si­tel­lään asi­an­mu­kai­ses­ti. Maa­ta­lou­des­sa suo­ja­vyö­hyk­keet ja tal­vi­ai­kai­nen kas­vi­peit­tei­syys aut­ta­vat vä­hen­tä­mään ra­vin­tei­den huuh­tou­tu­mis­ta ve­sis­töi­hin. Esi­merk­ke­jä muut­tu­neis­ta ta­vois­ta on lu­kui­sia. Tun­nis­tat­ko omas­ta ar­jes­ta­si jon­kin ym­pä­ris­tön kan­nal­ta myön­tei­sen muu­tok­sen?

Tu­le­vai­suu­des­sa voi tun­tua kä­sit­tä­mät­tö­mäl­tä, et­tä ym­pä­ris­töön pää­tyi tar­koi­tuk­sel­la muo­via ja hai­tal­li­sia ai­nei­ta si­säl­tä­viä tump­pe­ja, ojat pe­rat­tiin pal­jaik­si vet­tä vii­vyt­tä­vis­tä kas­veis­ta ja vie­ras­la­jien le­vi­ä­mis­tä pa­hen­net­tiin huo­li­mat­to­mal­la puu­tar­ha­jät­teen kä­sit­te­lyl­lä. Mi­tä­hän mui­ta käy­tän­tö­jä tu­le­vat su­ku­pol­vet ih­met­te­le­vät mei­dän ajas­tam­me? His­to­ria osoit­taa, et­tä sit­keis­tä­kin ta­vois­ta voi­daan op­pia pois, ja pie­net muu­tok­set voi­vat yh­des­sä saa­da ai­kaan mer­kit­tä­vän vai­ku­tuk­sen.

Vin­kin laa­ti Ka­ta­rii­na Yli-Heik­ki­lä Va­lo­ni­as­ta