Tuo­mo Vuo­ren­pää

Luk­ka­ri-Ju­ko­la on ohi ja toi suun­nis­tus­ta la­ji­na var­mas­ti tu­tum­mak­si mo­nel­le My­nä­mä­es­sä ja lä­hi­a­lu­eel­la. Pa­la­taan siis vie­lä het­kek­si Ju­ko­lan tun­nel­miin Kari Hei­no­sen haas­tat­te­lun kaut­ta.

My­nä­mä­en Iha­lais­ten suun­nas­ta ko­toi­sin ole­va Hei­no­nen on tut­tu kas­vo mo­nil­le suun­nis­tuk­sen pa­ris­sa toi­mi­neil­le, ja hä­nes­sä ki­tey­tyy mo­nia asi­oi­ta, joi­ta voi­si kut­sua vaik­ka­pa Ju­ko­la-hen­gek­si.

Hän käy edel­leen ak­tii­vi­ses­ti suun­nis­tus­ta­pah­tu­mis­sa, ja oli heti Ju­ko­lan jäl­keen val­mis­te­le­mas­sa läh­töä Kai­nuun Ras­ti­vii­kol­le.

Vuon­na 1967 Kari Hei­no­nen juok­si Ju­ko­lan Vies­tin My­nä­mä­en Suun­nis­ta­jien jouk­ku­ees­sa kym­me­nen­nek­si no­peim­min oman kuu­den­nen osuu­den. Vuon­na 1966 hän oli sa­mal­la kuu­den­nel­la osuu­del­la pe­rä­ti kuu­den­nek­si no­pein.

– Vä­hän on jää­nyt muis­ti­jäl­kiä nois­ta vies­teis­tä. Asik­ka­lan Ta­rus­jär­vel­lä 1966 suun­nis­tus su­jui hy­vin ei­kä pum­me­ja tul­lut. Ha­li­kos­sa 1967 muis­tan sen, et­tä Pek­ka Päi­vä­rin­ta tuli sa­maan ai­kaan vaih­toon. Vuon­na 1964 Jout­se­nos­sa olin en­sim­mäis­tä ker­taa mu­ka­na 16-vuo­ti­aa­na MS-52:n kak­kos­jouk­ku­ees­sa, muis­taak­se­ni 3. osuus. Olen osal­lis­tu­nut 42 Ju­ko­laan, jois­ta kol­mes­sa olen ol­lut toi­mit­si­ja­na, Hei­no­nen ker­too.

1960-lu­vul­la My­nä­mä­en Suun­nis­ta­jien ak­tii­vi­sia suun­nis­ta­jia ja toi­mi­joi­ta oli­vat muun mu­as­sa In­to Jo­ki­la, Mat­ti Laa­vai­nen, Ant­ti Kes­ki­ta­lo, Han­nes Lo­po­nen, Tau­no Rok­ka, Nuut­ti Ta­sa­nen ja Es­ko Ta­po­nen.

–  It­sel­lä­ni suun­nis­tus al­koi to­den te­ol­la VS-pii­rin lei­ril­lä Veh­maan Maar­jär­vel­lä vuon­na 1962, jos­sa olin Rai­mo Ylis-Junt­ti­lan ja Jo­ki­lan vel­jes­ten Jar­mon ja Ka­rin kans­sa. Tee­mu Nuk­ki ei muis­taak­se­ni siel­lä vie­lä ol­lut.

Sil­loin pi­det­tiin vii­koit­tain ke­sä­ai­kaan jä­sen­ten­vä­li­siä suun­nis­tuk­sia eri puo­lil­la My­nä­mä­keä, kun­kin toi­mies­sa vuo­rol­laan ra­ta­mes­ta­ri­na.

– Toi­min ra­ta­mes­ta­ri­na ai­na­kin Ki­vi­jär­vel­lä, kart­ta­na 1: 30 000 il­ma­ku­va­kart­ta ja myö­hem­min 1:25 000 kes­ke­ne­räi­nen pe­rus­kart­ta. Kan­sal­li­siin kil­pai­lui­hin läh­det­tiin Osuus­kas­san p-pai­kal­ta kirk­koa vas­ta­pää­tä. MS-52 jär­jes­ti lä­hes vuo­sit­tain kan­sal­li­sia ki­so­ja ja muis­taak­se­ni 1969 SM-vies­tit Hir­vi­jär­ven maas­tois­sa. Kar­tan täy­den­nys­työs­sä siel­lä sain ol­la Ra­min kans­sa mit­ta­mie­he­nä.

Luk­ka­ri-Ju­ko­laan osal­lis­tu­mi­ses­sa hie­non li­sän an­toi­kin se, et­tä kisa jär­jes­tet­tiin suun­nis­tu­su­ran al­ku­läh­teil­lä, My­nä­mä­en Kal­la­vuo­ren maas­tos­sa.

– Sil­loin 60-lu­vul­la jär­jes­tet­tiin har­joi­tuk­sia Ki­vis­tön­mä­es­tä, pa­vil­jon­gil­ta, Rouk­ku­lin am­pu­ma­ra­dal­ta ulot­tu­en myös Kal­la­vuo­rel­le. MS-52 piti myös op­pi­kou­lun mes­ta­ruus­suun­nis­tuk­sia ko. maas­tois­sa vuo­sit­tain.

Suun­nis­tus­seu­rois­sa Kari Hei­no­nen on ol­lut mu­ka­na mo­nis­sa roo­leis­sa. Ak­tii­vi­suus juon­taa sii­tä, et­tä suun­nis­tuk­ses­ta on vuo­sien saa­tos­sa tul­lut elä­män­ta­pa ja elä­män mit­tai­nen har­ras­tus.

– Li­säk­si lap­set tu­li­vat 80-lu­vul­la ns. ora­pol­kui­kään. Olim­me sil­loin Kes­ki-Uu­del­la­maal­la, jos­sa Ke­ra­van Ur­hei­li­jois­sa oli pa­ras ora­va­toi­min­ta. Sitä myö­tä tuli jär­jes­tö­toi­min­ta mu­kaan. Toi­min 2000-lu­vun alus­sa KeUn suun­nis­tus­ja­os­ton ve­tä­jä­nä 7 vuot­ta.

Puo­lus­tus­voi­mis­sa työs­ken­nel­lyt­tä Hei­nos­ta pi­tää edel­leen ras­tien pa­ris­sa muun mu­as­sa halu yl­lä­pi­tää omaa kun­toa.

– Kun­non yl­lä­pi­dos­ta on tul­lut elä­män­ta­pa, joka an­taa si­säl­töä elä­ke­läi­sen ar­keen. Suun­nis­tus tar­jo­aa hy­vän kei­non fyy­si­seen kun­toon, hen­ki­seen vi­rey­teen, ta­sa­pai­noon ja li­has­kes­tä­vyy­teen sekä myös ket­te­ryy­teen. Suun­nis­tus tar­jo­aa jat­ku­vas­ti uu­sia haas­tei­ta, muun mu­as­sa uu­det maas­tot ja maat sekä vii­den vuo­den vä­lein uu­si sar­ja.

Kil­pai­le­mi­sen mer­ki­tys on vuo­sien saa­tos­sa pie­nen­ty­nyt, mut­ta Hei­no­nen myön­tää, et­tä vie­lä­kin tun­tuu hy­väl­tä, jos ka­ve­rin­sa voit­taa ki­sas­sa ai­na­kin yh­del­lä ras­ti­vä­lil­lä.

Suun­nis­ta­jat saa­vat ai­na liik­kua maas­tos­sa omia pol­ku­jaan. ”Lii­ku met­säs­sä” on­kin ol­lut Hei­no­sen mie­les­tä jo pit­kään hyvä oh­je.

– Met­sä aut­taa pur­ka­maan ny­ky­a­jan kii­rei­tä, pai­nei­ta ja stres­siä. Suun­nis­tuk­sen li­säk­si kyl­lä muut­kin la­jit ovat hy­viä, muun mu­as­sa hiih­to, maas­to­pyö­räi­ly ja va­el­lus po­luil­la.

Suun­nis­tus on ol­lut koko per­heen har­ras­tus, ja Kari Hei­no­nen to­te­aa­kin vai­mon­sa Lee­nan ol­leen rat­kai­se­va tuki.

Luk­ka­ri-Ju­ko­las­sa juos­sut Team Hei­no­nen oli koos­tet­tu Kari Hei­no­sen li­säk­si las­ten ja hei­dän per­hei­den­sä juok­si­jois­ta: lap­set Mari, Mik­ko ja Mark­ku, Ma­rin avi­o­mies Jari Väi­sä­nen, Mi­kon avo­puo­li­so Han­na Ru­ha­nen sekä Ma­rin ty­tär Ii­da-Ma­ria Väi­sä­nen.

– Tämä idea syn­tyi, kun ki­sat oli myön­net­ty My­nä­mä­keen. Aloin poh­ja­työn su­vun ja per­heen kes­ken yli kak­si vuot­ta sit­ten. Ko­ro­nan vuok­si vies­ti vie­lä siir­tyi vuo­del­la, jol­loin tuli juu­ri 60 vuot­ta suun­nis­tuk­sen aloit­ta­mi­ses­ta täy­teen.

Ryh­mä Hei­no­sen läh­tö­nu­me­ro oli 1547 ja lop­pu­si­joi­tus hie­nos­ti 813.

Täs­sä ko­koon­pa­nos­sa pro­jek­ti oli ai­nut­ker­tai­nen.

– En­si vuon­na suun­nis­tan jo H75-sar­jas­sa. Mo­nia vai­vo­ja on tul­lut mat­kan var­rel­la, jo­ten Ju­ko­lan ly­hy­em­mät­kin mat­kat ovat lii­an pit­kiä mi­nul­le jat­kos­sa. Li­säk­si yön val­vo­mi­nen tuo vä­sy­mys­tä suo­ri­tuk­seen.

Ju­ko­las­sa Kari Hei­no­nen pi­tää eri­no­mai­se­na asi­a­na sitä, et­tä seu­ra­jouk­ku­ei­den li­säk­si niin sa­no­tut. kun­to­jouk­ku­eet ja muut eri tee­moil­la koo­tut jouk­ku­eet voi­vat osal­lis­tua su­ku­puo­les­ta riip­pu­mat­ta, ja näin ke­hit­tää oman yh­tei­sön­sä tai tii­min­sä hen­keä ja yh­te­näi­syyt­tä.