Vaik­ka sy­dän oli­si muu­al­la ja halu pa­la­ta ko­tiin suu­ri, on tär­ke­ää tun­tea kuu­lu­van­sa sin­ne mis­sä on.

Sen ede­saut­ta­mi­seen ei meil­tä muil­ta vält­tä­mät­tä tar­vi­ta pal­jon – vä­hin­tään ter­veh­ti­mi­nen ja ys­tä­väl­li­nen hymy koh­da­tes­sa. Se taas on hel­pom­paa kum­mal­le­kin osa­puo­lel­le, jos ol­laan edes kas­vo­tut­tu­ja.

My­nä­mä­en seu­ra­kun­nan, SPR:n, jär­jes­tö­jen ja yk­sit­täis­ten ak­tii­vis­ten kun­ta­lais­ten ke­sä­kuus­sa aloit­ta­ma kes­ki­viik­koi­nen kie­li­kah­vi­la tar­jo­aa tä­hän yh­den mah­dol­li­suu­den uk­rai­na­lai­sil­le mut­ta myös muil­le vie­ras­kie­li­sil­le.

Kie­li­kah­vi­laan löy­tyi va­paa­eh­toi­sia hy­vin, mut­ta moni esit­ti toi­veen, et­tä oli­si hel­pom­paa, jos kun­nas­sa oli­si jon­kin­lai­nen maa­han­muut­to­koor­di­naat­to­ri. Ni­met­ty ih­mi­nen, jol­ta voi­si men­nä ky­sy­mään, mitä voi teh­dä kun ha­lu­aa aut­taa, ja joka osai­si yh­dis­tää apua tar­vit­se­vat ja sitä an­ta­vat.

Toi­saal­la näin on, toi­saal­la pirs­ta­lei­nen tie­to on osat­ta­va et­siä. Mo­nes­sa kun­nas­sa juu­ri SPR on ol­lut vah­vas­ti koor­di­noi­mas­sa, ja apua on pys­tyt­ty an­ta­maan kes­ki­te­tys­ti.

Va­kas­sa ker­rot­tiin ju­han­nuk­sen al­la (V-SS 23.6.), mi­ten Nou­si­ai­sis­sa Moi­sio-ko­dis­sa ma­joi­te­tuil­le oli ol­lut tär­ke­ää se, et­tä ar­ki al­kaa vie­raas­sa­kin pai­kas­sa tun­tua nor­maa­lim­mal­ta.

Yk­si nor­maa­liu­den ja tut­tuu­den tun­ne voi löy­tyä sii­tä, et­tä saa kä­siin­sä oman­kie­lis­tä lu­et­ta­vaa.

Suo­men Uk­rai­na­lai­set ry:llä oli han­kit­tu­na iso mää­rä kir­jo­ja, mut­ta on­gel­ma­na oli se, mi­ten saa­da ne mah­dol­li­sim­man laa­jan lu­ki­ja­jou­kon saa­vu­tet­ta­vak­si.

My­nä­mä­en ja Lai­ti­lan kir­jas­tot ot­ti­vat lah­joi­tus­kir­jat hyl­lyil­leen ilo­mie­lin, ja siel­tä nii­tä on kat­ta­van Vas­ki-verk­ko­kir­jas­ton kaut­ta mah­dol­lis­ta muu­al­la­kin asu­vien lai­na­ta.

Oman lä­hi­kir­jas­ton kaut­ta on mah­dol­lis­ta ti­la­ta lu­et­ta­vaa myös Hel­sin­gis­sä si­jait­se­vas­ta Mo­ni­kie­li­ses­tä kir­jas­tos­ta, jos­sa on ai­neis­toa noin 80 kie­lel­lä. Sen toi­min­ta muis­tut­taa myös yh­des­tä tär­ke­äs­tä nä­kö­kul­mas­ta, mik­si oman­kie­li­nen kir­jal­li­suus on tär­ke­ää: kun osaa hy­vin oman äi­din­kie­len, op­pii hel­pom­min myös uu­den kie­len.

Sari Hon­ka­sa­lo