Keskustelu kuntayhteistyön tarpeesta käynnistyy useimmiten luottamushenkilöistä koostuvien päättävien elinten pöydissä, jolloin suuntaviivoja antavat paljolti eurot. Uudenkaupungin, Vehmaan, Taivassalon, Kustavin ja Pyhärannan alueella pohdittavaksi tullut rakennusvalvonnan yhteistyön lisääminen lähti liikkeelle heistä, jotka työtä tekevät eli rakennustarkastajista ja teknisistä johtajista koostuvasta ryhmästä, joka on nyt pyytänyt kunnilta kommentteja ja evästyksiä valmiudesta viedä asiaa eteenpäin.
Kohonneiden kustannusten hillitseminen on tässäkin takana, mutta vahvemmin työntekijän näkökulma. Yhden työntekijän ympäristö ei ole houkutteleva ja on muutenkin herkkä erilaisille muutoksille. Laajemmassa organisaatiossa olisi mahdollista jakaa osaamista ja vahvistaa asiantuntemusta.
Kunnat eivät lausunnoissaan tyrmää yhteistyön jatkovalmistelua, mutta suhtautuvat varauksella. Erityisesti halutaan varmistaa lähipalveluiden säilyminen.
Kuntayhteistyötä on myös tehty yhdistämällä useamman kunnan tehtävät yhdelle työntekijälle, kuten toteutettiin muutaman vuoden ajan Mynämäen ja Maskun maankäytön suunnittelu. Maankäyttöpäällikkö oli Maskun virka ja Mynämäki osti tarvitsemansa osuuden palvelut.
Yhteistyö päättyi lokakuussa työntekijän irtisanouduttua ja kuntien todettua yhteisymmärryksessä, että kyseiset tehtävät tulee jatkossa hoitaa kuntakohtaisesti. Yhteistyön todettiin olleen lähtökohtaisesti sujuvaa, mutta yhden henkilön työaika oli osoittautunut riittämättömäksi kahden kunnan asioiden hoitamiseen.
Se, mikä paperilla ja numeroina kuulostaa hyvältä budjeteissa ja strategioissa, ei välttämättä toimi työpöytien ääressä. Työtä tekevät ja vastuuta kantavat nykyisellä tekoälyn aikakaudellakin aina ihmiset, joilla on vain rajallinen määrä tunteja käytössään.
Kuntayhteistyöstä keskusteleminen on silti aina eduksi, päädytään sitten lopulta mittakaavaltaan laajaan yhteistyöhön tai johonkin kevyempään malliin.
Sari Honkasalo