Vas­ta rei­lun vuo­den voi­mas­sa ol­lee­seen uu­teen vam­mais­pal­ve­lu­la­kiin li­sät­tiin 1.1.2026 al­ka­en elä­män­vai­hei­ta kos­ke­va sään­nös, joi­ta muun mu­as­sa mo­net vam­mais­jär­jes­töt vas­tus­ti­vat.

Elä­män­vai­heel­la tar­koi­te­taan ylei­seen elä­män­kul­kuun kuu­lu­vaa ajan­jak­soa, jo­hon liit­tyy sil­le tyy­pil­li­siä ke­hi­tys­vai­hei­ta ja teh­tä­viä. Vam­mais­pal­ve­lui­ta jär­jes­tä­vien vi­ra­no­mais­ten on nyt asi­ak­kaan pal­ve­lu­tar­peen ar­vi­oin­nis­sa ver­rat­ta­va asi­ak­kaan ti­lan­net­ta sii­hen, mitä pi­de­tään ta­va­no­mai­se­na lap­suu­teen, nuo­ruu­teen, ai­kui­suu­teen tai van­huu­teen liit­ty­vä­nä kas­vun, ke­hi­tyk­sen, avun tai tuen tar­pee­na.

Vam­mai­sen hen­ki­lön on kui­ten­kin saa­ta­va toi­min­ta­ra­joit­tees­taan joh­tu­vaa vält­tä­mä­tön­tä apua ja tu­kea.

Mut­ta mi­ten ta­va­no­mai­nen elä­mä kaik­ki­ne yk­si­löl­li­si­ne vai­hei­neen on ym­mär­ret­tä­vis­sä? Kuka sen mää­rit­tää? Sä­ly­te­tään­kö uu­del­la sään­nök­sel­lä vam­mais­pal­ve­lui­ta käy­tän­nös­sä jär­jes­tä­vil­le vi­ra­no­mai­sil­le jopa koh­tuut­to­man mo­ni­ta­hoi­nen teh­tä­vä ar­vi­oi­da ja päät­tää, mitä ih­mi­sen ta­va­no­mai­seen elä­mään pi­täi­si kuu­lua – ja mi­hin vam­mai­nen hen­ki­lö on sil­loin lain mu­kaan oi­keu­tet­tu?

Os­viit­taa sii­tä, mitä lain­laa­ti­ja sään­nök­sel­lä ta­voit­te­lee, voi­daan ha­kea hal­li­tuk­sen esi­tyk­ses­tä 121/2022 uut­ta vam­mais­pal­ve­lu­la­kia kos­kien.

Yk­sit­täi­sen työn­te­ki­jän har­teil­le täl­lai­nen ar­vi­oin­ti ei on­nek­si lan­kea. Maa­nan­tai­na Cru­sel­lis­sa Var­han pal­ve­luis­ta ker­to­nut vam­mais­pal­ve­lu­pääl­lik­kö ker­toi, et­tei ai­kai­sem­paan, jos­kus var­sin it­se­näi­ses­ti­kin teh­tyyn työ­hön ole ny­kyi­sen vam­mais­pal­ve­lu­lain ai­ka­na edes mah­dol­li­suut­ta: pal­ve­lu­tar­peen ar­vi­oin­tia teh­dään mo­ni­a­lai­ses­ti.

Ta­va­no­mai­sen elä­män kä­si­te, tai se, mitä vam­mai­sen hen­ki­lön vält­tä­mät­tö­miin pal­ve­lui­hin pi­täi­si si­säl­tyä, var­maan­kin ha­kee muo­to­aan käy­tän­nön vam­mais­pal­ve­lu­työs­sä, kun sään­nös­tä ale­taan so­vel­taa.

Hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­la on ai­na poh­dit­ta­va esi­mer­kik­si myös sitä, mitä voi­daan pi­tää pal­ve­lui­den koh­tuul­li­si­na kus­tan­nuk­si­na, vaik­ka ar­vi­oin­nis­sa ai­na pi­tää ot­taa huo­mi­oon myös vam­mai­sen hen­ki­lön yk­si­löl­li­nen elä­män­ti­lan­ne.

An­ne­li Per­kiö