Mi­ten usein kah­vi­pöy­tä­kes­kus­te­lus­sa tai so­si­aa­li­sen me­di­an kom­men­teis­sa esi­te­tään­kään ky­sy­mys, et­tä "ai mis­sä sel­lai­nen paik­ka on?" Ja näin siis ihan omas­ta ko­ti­kun­nas­ta tai lä­hi­seu­dus­ta.

Kun mie­ti­tään taas, mitä kaik­kea ke­säl­lä te­ki­si, mo­nen kat­se kään­tyy jon­ne­kin kau­em­mas. Tal­vel­la on eh­kä len­net­ty ul­ko­mai­den läm­pöön, jo­ten oli­si­ko vä­lil­lä ai­ka lä­hi­mat­kai­lul­le? Päi­vä­reis­su­ja naa­pu­ri­kun­tiin tai jopa yö­py­mi­nen lä­hel­lä jos­sa­kin eri­koi­ses­sa ma­joi­tus­koh­tees­sa?

Moni ajat­te­lee, et­tä jos koh­de on sel­lai­sen mat­kan pääs­sä, et­tä hy­vin eh­tii yök­si ko­tiin, ei kan­na­ta yö­pyä.

Mut­ta: pai­kas­ta saa ai­van eri ta­val­la ir­ti, kun yö­pyy. Kun aset­tuu aloil­leen jon­ne­kin, edes het­kek­si, kat­soo ym­pä­ril­leen ai­van eri nä­kö­kul­mas­ta.

Paik­ko­ja löy­tyy niin ma­joi­tu­sy­ri­tyk­sil­tä kuin yk­si­tyi­sil­tä Airbnb-ma­joit­ta­jil­ta. Vii­mek­si mai­ni­tut eri­tyi­ses­ti saat­ta­vat joh­dat­taa mai­se­miin, joi­hin ei muu­toin mi­ten­kään pää­tyi­si.

Kun on ma­joi­tus­paik­ka tu­ki­koh­ta­na, usein­han sitä eh­tii vii­meis­tään il­lal­la kä­ve­le­mään ym­pä­ris­tös­sä ja he­rät­ty­ään saa naut­tia aa­mu­pa­las­ta uu­sia nä­kö­a­lo­ja kat­sel­len.

Lenk­kei­lyä tai pyö­räi­lyä har­ras­ta­vat sen tie­tä­vät, et­tä kä­vel­les­sä nä­kee ja ais­tii pal­jon enem­män kuin hu­ris­tel­les­sa au­tol­la kun­tien kes­kus­to­jen läpi.

Esi­mer­kik­si My­nä­mä­es­sä erit­täin laa­jak­si ja mo­ni­muo­toi­sek­si näh­tä­vyy­dek­si muo­dos­tu­nut Pi­o­ni­puis­to on ai­van Kes­kus­ka­dun tun­tu­mas­sa, mut­ta vi­lah­dus­ta­kaan sii­tä ei pää­ka­dul­le näy, vaan pi­tää as­kel­taa sa­dan met­rin ver­ran ke­vy­en lii­ken­teen väy­lää puis­ton por­til­le löy­tääk­seen.

En­tä­pä ovat­ko oman tai kaik­kien naa­pu­ri­kun­tien ylei­set ui­ma­ran­nat tut­tu­ja? Voi­si­ko ot­taa ta­voit­teek­si käy­dä ke­sän ai­ka­na ko­kei­le­mas­sa mah­dol­li­sim­man mo­nia niis­tä sen si­jaan, et­tä ai­na läh­tee sin­ne tu­tul­le ran­nal­le, joka usein on myös se ruuh­kai­sin?

Hu­vi­puis­to­käyn­nit ovat lap­si­per­heis­sä eh­kä ke­sän va­kio-oh­jel­maa, mut­ta nii­den vas­ta­pai­nok­si so­pi­si hy­vin rau­hal­li­sem­pi ret­ki vaik­ka­pa on­ki­maan.

Kai­kil­la ei sii­hen ole tai­toa tai vä­li­nei­tä­kään, jo­ten toi­vot­ta­vas­ti pai­kal­li­set yh­dis­tyk­set tart­tu­vat Län­si-Suo­men Ka­la­ta­lous­kes­kuk­sen tar­jo­a­maan mah­dol­li­suu­teen jär­jes­tää lap­si­per­heil­le suun­nat­tu­ja mak­sut­to­mia on­ki­ta­pah­tu­mia. Yh­teis­työ­kump­pa­nei­ta he et­si­vät ke­sän ja syk­syn ta­pah­tu­miin mu­kaan jat­ku­vas­ti.

Ta­pah­tu­man to­teut­ta­mi­seen vaa­dit­ta­va osal­lis­tu­ja­mää­rä ei suu­ren suu­ri ole, noin kym­me­nen las­ta van­hem­pi­neen, ja ka­la­ta­lous­kes­kuk­sen väki tuo ai­na pai­kal­le lai­nat­ta­vat ka­las­tus­tar­vik­keet ja neu­von­nan.

Sari Hon­ka­sa­lo