Moniko enää muistaa, että Uusikaupunki aloitti Suomen kunnista ensimmäisenä Hinku-hankkeen (hiilineutraalit kunnat) neljän muun kanssa vuonna 2008? Ilmastomuutoksen torjumiseksi sitouduimme vähentämään silloisia 146 760 tonnin CO2 eli kasvihuonepäästöjä 50 prosenttia vuoteen 2016 ja 85 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Hiilidioksidin päästölaskentaa eli hiilitasetta seurattiin aluksi vuosittain.
Kari Kosken siirryttyä kaupunginjohtajaksi Raumalle Hinku-hanke alkoi vähitellen hyytyä – ilman, että hankkeen lakkauttamisesta olisi tehty päätöstä. Kaupungin tavoitteissa ei ole enää mitään mainintaa ilmastonmuutoksen torjumisesta eikä budjetissa yhtään hinku-euroa.
Suomen muista kunnista jo lähes joka kolmas on aktiivisesti mukana kuntien ilmastotyössä. Suomi ja em. kunnat tavoittelevat täyttä hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. EU:n ilmastotavoite on saada lämpötilan nousu taittumaan alle 1,5 asteeseen em. aikana.
Viime vuodet Hinku-asiaa on kannatellut Mauri Tenhonen kymmenellä hinku-aiheisella ympäristölehdellään. Niistä viimeisin, numero 10 ilmestyi vuoden 2019 keväällä. Tuolloin sihy-rakennuksen suunnittelu oli ajankohtainen. Lehdessä tekninen johtaja Nikkari kertoo hankkeesta seuraavaa: ”Keskeiseksi ajatukseksi on noussut sihyn rakentaminen ympäristövastuullisen rakentamisen eli nk. vihreän rakentamisen periaatteita noudattaen - vieläpä niin, että hanke voisi toimia pilottihankkeena ja mallina muulle Suomelle ympäristövastuullisessa rakentamisessa”.
Sihyä ennen tarjouspyyntöä esiteltäessä esillä oli muun muassa puurakentaminen. Samoin todettiin, että ekologisesti toteutettuun rakentamiseen olisi mahdollista saada EU:lta ”vihreää avustusrahaa” tai ainakin korkotukea.
Mutta millainen SRV:n luomus hyväksyttiin? Rakennuksen runko on betonirakenteinen ja julkisivujen päämateriaali on rapattu tiili. Lasia on paljon mutta eipä ole juurikaan puuta edes julkisivussa. Kuten tiedetään, betonin pääraaka-aine on sementti. Sen valmistus on suurin yksittäinen ihmisen aiheuttama hiilidioksidipäästöjen lähde (yli 5 prosenttia kaikista CO2 päästöistä).
Mikäli sihyn rakentamiseen käytettävät betonitonnit jäävät rasittamaan Uudenkaupungin hiilitasetta, taidamme olla kuntien jumbosijalla koko vuosisadan. Jos olisimme päätyneet puumateriaaliin tai jopa Viikaisten ja Pohitullin koulujen peruskorjaamiseen, se olisi ollut ilmaston ja ympäristön kannalta tuplasti järkevämpi ratkaisu elinkaaren aikana.
Vihreän rakentamisen tukeen EU:lta ei ehkä kannata tuudittautua. Mikäli sihyn betonikolossi ylipäänsä joskus toteutuu, lähempänä taitaa olla Suomen sementtiyhdistys ry:n palkinto vuoden betonirakennuksesta.
Tarmo Kangas
kaupunginvaltuutettu (kok.)