Professori Ilari E. Sääksjärvi hehkutti (TS 23.4. ja 3.5.): Turusta esimerkki luontoedelläkävijän roolista kaupungeille ja kunnille sekä Turun ja Helsingin käynnistämästä Itämeri-haasteesta. Tämä on hyvä ajatus, varsinkin kun on tunnistettu luontoon, ilmastoon ja Itämereen liittyvien ongelmien olevan myös kaupunkien ja taajamien aiheuttamia.
Tähän asti aiheuttajaksi on syyllistetty lähes yksinomaan maa- ja metsätalouden harjoittajien toiminta.
Olisi erinomainen asia, jos kaupunkien ja kuntien omissa toimissa alettaisiin entistä enemmän huomioida luonto- ja ilmastoasiat. Tie on toimille pitkä, mutta hyvä, että on aloitettu ja ainakin osittain tunnistettu tehdyistä toimista aiheutuvia ongelmia. Kaupunkien tausta luonto- ja hiilinieluasioissa ei paljon mairittele. Pääasiassa betonista, teräksestä, lasista tehdyt rakennukset ja asvaltista tehty ympäristö eivät ole parhaat mahdolliset lähtökohdat luontoarvo- ja hiilinielukeskusteluun.
Luonto on tuhottu pysyvästi ja tuhotaan edelleen yhdyskuntarakenteiden tieltä, luontokadolla ei kaupungeissa tunnu olevan merkitystä, tavoitellaan tehokkaita neliöitä.
Turulla ja Helsingillä on yhteinen Itämeri-haaste, jossa tavoitteena on Itämeren tilan parantaminen. Yhteishanke on vesien hyvinvoinnin kannalta kannatettava, mutta rahaa tarvitaan paljon ja alhaalla pidettyihin veroäyreihin tullee korotuspaineita. Kun veroäyrin korottamisesta aletaan puhua, niin siinä alkaa Itämeren ja Saaristomeren tilan parantaminen junnata helposti paikallaan. Kun lukee hankkeesta laadittua tekstiä, niin väistämättä tulee mieleen, onko määrärahaa näin kunnianhimoisiin tavoitteisiin.
Hankkeessa kehutaan, kuinka vedenpuhdistajien ansiosta on parannettu mereen menevän jäteveden puhdistumista. On hyvä kuitenkin muistaa, että vesivessaa on käytetty noin sata vuotta ja suurin osa siitä ajasta on jätevedet ohjattu lähes puhdistamattomana mereen.
Tutkimuksissa on vaikea todistaa, mikä on kesän leväkukinnoissa meren pohjassa olevan vanhan ravintovaraston osuus, mutta on kuitenkin todettu sen olevan hyvinkin suuri. Ongelmia vähätellään helposti puhumalla vain pistekuormituksesta. Turku ympäristökaupunkeineen ja puhumattakaan Helsingistä ympäristökaupunkeineen ovat niin valtava keskittymä, ettei niissä voi puhua pistekuormista.
Puhdistamoiden hyvyyttä arvioidessa ei voida sivuuttaa, että niistä menee läpi edelleen haitallisia aineita. Niillä on yllättäviä vaikutuksia vesielämään, kuten esimerkiksi ehkäisypillerien ja ihmisten syömien lääkkeiden jäämät. Näiden puhdistaminen on kallista, mutta välttämätöntä vesielämän kannalta ja sitä kautta myös ihmisten.
Hulevedet ohjataan paljolti puhdistamattomina suoraan vesiin. Niiden todellisia vaikutuksia on tunnistettu vasta viime vuosina. Tutkimuksissa on todettu hulevesien tuovan lähes saman verran ravinteita hehtaarilta, mitä viljellystä pellosta löytyy ja mitä kaikkea muuta ne sisältävät. Hulevettä on myös kaduilta puhdistettu lumi, joka kipataan suoraan tai melkein suoraan mereen.
Paljon puhutut mikromuovit vesissä ovat pääsääntöisesti kaupunkien ja taajamien hulevesien tuomia. Hulevesien puhdistaminen vaatii vielä suuria euromääriä ja selkeää asennemuutosta niiden syntymisen ehkäisyyn. Suuri osa mikromuoveista tulee autoilusta, auton renkaista ja ihmisten roskaamisesta, tupakan tumpeista.
Toivottavasti Turusta tulisi haasteista huolimatta malli toisille kaupungeille ja taajamille luonnon ja Itämeren pelastamisessa. Tällaisesta näkyvästä esimerkillisestä toiminnasta on huutava puute Itämeren alueella.
Pekka Heikkilä
Uusikaupunki