Pa­lo­tur­val­li­suus en­ti­sa­jan maa­lais­ky­lis­sä oli heik­ko. Var­sin­kin mo­ni­ta­loi­sis­sa ky­läyh­tei­söis­sä ti­lan­ne oli haas­teel­li­nen. En­nen iso­ja­koa As­kai­sis­sa­kin oli mo­nia 4–5 ta­lon ryp­päi­tä ah­taas­ti ra­ken­net­tui­na ky­lä­ton­til­le. Tämä lie­nee ol­lut mo­nes­ta­kin syys­tä tur­val­lis­ta, mut­ta pa­lo­tur­val­li­suus oli heik­ko. Asi­as­ta var­maan kes­kus­tel­tiin, mut­ta vas­ta iso­ja­ko toi asi­aan hel­po­tus­ta. Vas­ta ky­sei­nen lain­sää­dän­tö edel­lyt­ti ta­lous­kes­kuk­sen siir­ret­tä­väk­si yh­tei­sel­tä ky­lä­ton­til­ta uu­den loh­ko­tun ti­lan ton­til­le.

Man­nan ky­läs­sä maa­no­mis­tu­so­lot oli­vat 1700-lu­vul­la pää­piir­teis­sään ja­kau­tu­neet si­ten et­tä nel­jäs­tä ti­las­ta oli kol­me Lou­hi­saa­ren hal­lin­nas­sa ole­vaa räls­si­maa­ta. Vain Ve­rä­jän­kor­va oli kruu­nun­maa­ta. Muut ti­lat, Cal­lei­nen, Nuk­ki­la ja Sep­pä­lä oli­vat Lou­hi­saa­ren niin sa­not­tu­ja ra­ja­pii­ri­ta­lo­ja.

Var­si­nai­nen uu­si jär­jes­tys as­tui voi­maan vuo­den 1767 suo­ri­te­tun iso­ja­on jäl­keen. Täl­löin pää­tet­tiin Her­man Fle­min­gin aloit­tees­ta pi­tää van­ha ky­lä­kes­kus muu­ten en­ti­sel­lään, pait­si siir­tää Ve­rä­jän­kor­van kruu­nun­ti­la ”ran­nem­mas” ku­ten asi­a­kir­jan sa­na­muo­to ker­too. Näin ta­pah­tui ja Ve­rä­jän­kor­van ti­la­kes­kus on edel­leen sa­mal­la pai­kal­la. Ve­rä­jän­kor­van siir­to liit­tyi to­den­nä­köi­ses­ti pa­lo­tur­val­li­suu­teen.

Van­hal­le Man­nan­num­mel­le jäi­vät Fle­min­gin räls­si­ti­lat Kal­lei­nen, Nuk­ki­la ja Sep­pä­lä. Kal­lei­nen ja Nuk­ki­la oli­vat noin puo­len mant­taa­lin ti­lo­ja, kun sen si­jaan Sep­pä­lä, joka lie­nee ol­lut ky­lä­se­pän asuin­paik­ka ja huo­mat­ta­vas­ti pie­nem­pi kool­taan.

Sep­pä­lä su­lau­tui jos­sain vai­hees­sa Kal­lei­siin ja kak­si muu­ta jäl­jel­lä ole­vaa it­se­näis­tyi­vät. Myös nämä tuli ajan­koh­tai­sek­si ir­rot­taa toi­sis­taan ja osoit­taa niil­le uu­det ti­luk­set ja asuin­ton­tit. Tar­koi­tuk­seen so­pi­vaa tont­ti- ja vil­je­lys­maa­ta oli ko­hon­nut me­res­tä Kar­va­tin ky­län ta­ka­na My­nä­lah­den ran­nal­ta. Sin­ne osoi­tet­tiin tar­vit­ta­vat maa- ja me­ri­a­lu­eet Kal­leis­ten ja Nuk­ki­lan vil­je­lys­ti­loil­le.

Man­nan yh­te­näi­nen ky­lä­tont­ti ha­jo­si lo­pul­li­ses­ti 1920-lu­vul­la. Täl­löin iki­van­ha ky­lä­kes­kus sai uu­den muo­don. Uu­si vil­je­lys­ti­la, joka aset­tui sa­mal­le alu­eel­le, kat­toi kaik­kien jo 1700-lu­vul­la mai­nit­tu­jen ti­lo­jen (Kal­lei­nen, Nuk­ki­la ja Sep­pä­lä) ti­luk­set. Man­nan ky­län uu­den ti­lan ni­mek­si tuli Sa­to­mä­ki.

Iso­ja­ko 1700-lu­vul­ta al­ka­en mah­dol­lis­ti ”um­pi­ky­lien” ha­jot­ta­mi­sen ja ra­ken­nus­ten si­joit­ta­mi­sen uu­sil­le ton­teil­le ti­lus­ten­sa mu­kai­seen paik­kaan. Sa­mal­la pa­lo­tur­val­li­suus pa­ra­ni huo­mat­ta­vas­ti ol­ki­kat­tois­ten ra­ken­nus­ten si­joit­tu­es­sa kau­em­mas tu­li­si­jai­sis­ta. To­den­nä­köi­ses­ti Her­man Fle­ming pel­kä­si omai­suu­ten­sa me­net­tä­mi­ses­tä tu­li­pa­lon sat­tu­es­sa.

Tul­ta­es­sa 1900-lu­vul­le myös Nuk­ki­lan ja Kal­leis­ten hal­ti­jat ra­ken­si­vat kiin­teis­tön­sä var­sin kau­as en­ti­ses­tä Man­nan tii­viis­ti ra­ken­ne­tus­ta ky­lä­kes­kuk­ses­ta. Sa­mal­la Man­naan syn­ty­nyt uu­si tila sai iso­ja­on toi­vo­maa väl­jyyt­tä ym­pä­ril­leen. Nämä tila- ja ti­lus­jär­jes­te­lyt ei­vät enää ol­leet pel­käs­tään pa­lo­tur­val­li­suus-asi­oi­ta, mut­ta pal­ve­li­vat sa­mal­la si­tä­kin.

Ti­la­ra­ken­ne pe­rus­tuu As­kai­sis­sa jo 1500-lu­vul­ta al­ka­en muu­ta­miin kar­ta­noi­hin, jol­loin var­si­nai­set lam­puo­ti­ti­lat ei­vät ole muo­dos­ta­neet ky­lä­ryp­päi­tä. Mie­lee­ni tu­lee ny­kyi­sin vain Kar­va­tin ja Lem­pois­ten mo­ni­ta­loi­set, ti­he­ään ra­ken­ne­tut ky­lät.

Mark­ku Leh­to