En tiedä, onko 250 henkilön allekirjoittama adressi aihe rakentaa Merimaskun alueelle kaupungin varoin koirapuisto.
Kotikuntamme Naantalin alueella niitä on tällä hetkellä neljä. Aina jollakulla kuitenkin on pitkä matka perille. Olisi älykkäämpää rakentaa kaikille neljälle (V-SS26.3.) ehdotetulle paikalle omansa, ettei parin vuoden kuluttua olla taas samassa tilanteessa.
Koirapuisto vaatii naapurien kuulemiset, mahdollisesti autotien ja parkkipaikkojen rakentamisen. Tuskin arviona oleva 50 000 euroa tähän kaikkeen riittää.
Harkittaisiin mieluummin koirametsää, joka olisi laajempi ja virikkeellisempi kuin puisto. Metsää koiranomistaja voisi vuokrata määräajaksi koiralleen ja vaikkapa ystävien lemmikeille. Tänä aikana muilta hauvoilta alueelle olisi pääsy kielletty.
Näkisin mieluummin vanhempien lykkivän lastenvaunuja kuin kävelyttävän usein jopa koirakatrasta. Koirista ei toistaiseksi ole ikäihmisten hoivaajiksi. Onneksi olemme jo ”vanhuksia” eikä koirabuumi nuoruudessamme ollut ”elämän tarkoitus”.
Koira on ihmisen paras ystävä. Eiköhän ihminen kuitenkin voisi ilman yhteiskunnan tukea hoitaa lemmikkinsä asiat ihan itse ja autoillaan viedä lemmikkinsä neljälle, jopa autiolle, koirien leikkipaikalle Naantalin alueella?
Kummallista, että rymättyläläiset eivät kaipaa yhteiskunnan apua koiriensa ulkoiluttamiseen.
Naantalin kaupungin puolesta on todettu, että koirapuistot tärkeinä, mutta ollaan toisaalta sitä mieltä, että itsensä suojelusta (muun muassa väestönsuojelu) kukin vastaa itse. Väestönsuojelulaista sain kuitenkin toisenlaisen käsityksen.
Olen käyttänyt asiantuntijan apua.
Eeva Auvinen
koiraton ja suojaton