Iso Paha Susi Sepe, yksinhuoltajaisä, kaikille lapsukaisille ja heidän isilleen tuttu, kiva juttu. Enää ei tällaisia tarinoita voi pienokaiselle kertoa, asia on todellisuutta. Muistelen televisiosarjaa Hovimäki, jossa susilauma seurasi jäällä porhaltavaa hevosvaljakkoa matkalaisineen. Vitsit olivat vähissä, vaikka liikenteessä olivat aikuiset.
Ajattelen kauhulla pientä lasta, jolle ensimmäisenä koulupäivänä jaetaan Miten tapaan suden -opas ja aapinen. Kaksoisvokaalit ja -konsonantit voivat vielä olla hakusessa, joten tapaamisesta voi tulla tappaminen. Vanhemmat odottavat varmasti viestiä, että tänäänkään en nähnyt sutta.
Luulen, että kunnalle jatkossa tulevat suuremmat kustannukset ihmisten mielialahoidosta kuin koulukyydistä. Toivottavasti päätös koulukuljetusten lopettamisesta kumotaan ja lapsi pääsee turvallisesti suorittamaan oppivelvollisuuttaan. Jos ei, niin asia kuuluisi lastensuojelulle ja kunta ansaitsisi rangaistuksen.
Itse olen aikoinaan pelännyt kuollakseni silloin tällöin vapaana liikkuvaa pystykorvaa, oli kyllä valmis puremaan, mutta ei sentään tappamaan.
Sitten susien karkottaminen. Minne? Ehkä naapurikuntaan tai tänne Naantaliin asti. Vaara hajautetaan. ”Luonnonsuojelijat” turvallisesti kaupunkikaksioissa varmasti pohtivat asiaa huolella. Jos jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, niin jaettu pelko samoin.
Oma ajatukseni olisi susien, sinänsä arvokas eläin, siirtäminen raja-Suomeen. Sieltähän kai ovat tulleetkin, olen kuullut. Jos ne pystytään ampumaan, niin ehkä myös tainnuttamaan ja tarhaamaan reservaatteihin, joista olisi yhteiskuljetus asumattomille seuduille. Riistaa luulisi olevan sielläkin, laumat säilyisivät ainakin osin kokonaisina.
On ihmisiäkin pakon edessä jouduttu siirtämään idästä länteen. Sopeutuminen vie aikansa kaikilta elollisilta.
Eeva Auvinen
Naantalin Merimasku