Tal­vi­so­dan kyn­nyk­sel­lä no­be­lis­tim­me F.E. Sil­lan­pää osal­lis­tui so­taan kir­joit­ta­mal­la ru­non. Seu­raa­va­na vuon­na Ai­mo Mus­to­nen an­toi sil­le sä­ve­la­sun. Sii­tä tuli mars­si ja het­kes­sä hit­ti, joka läh­ti len­toon. So­ta­po­jat rin­ta­mal­la ha­ki­vat sii­tä mars­sei­hin­sa ryh­tiä. Rin­ta­ma­ra­dio soit­te­li.

Ko­ti­rin­ta­mal­la se ope­tel­tiin, lau­let­tiin ja kir­joi­tet­tiin sy­dä­nys­tä­vän muis­to­kir­jaan. Mars­si oli kuin pis­tos suo­raan so­taa­käy­vän kan­sa­kun­nan suo­neen. Uu­det alok­kaam­me­kin op­pi­vat sen edel­leen.

Vie­lä­kin se kos­ket­ti, kun Sä­vel­sil­lan alus­sa sen lau­loim­me ja hie­rai­sim­me kos­teut­ta sil­mä­kul­mas­tam­me. Mei­tä oli noin 200 kuu­li­jaa Ku­rit­tu­lan juh­la­sa­lis­sa Mas­kus­sa. Lii­kuim­me sota-ajas­ta ny­kyi­seen pe­rin­ne­ai­kaan.

Toki me lau­loim­me muu­ta­kin. Me kä­vim­me tu­tus­tu­mas­sa elä­mään juok­su­hau­das­sa, vie­tim­me il­taa Skans­sis­sa ja sy­ty­tim­me tie­ten­kin ko­din kynt­ti­lät. Ja Lii­sa pien, hän­kin sei­soi edel­leen ka­sar­min por­til­la solt­tu­po­jan hel­läs­sä sy­lei­lys­sä.

Ti­lai­suu­den jär­jes­ti Tam­men­leh­vän Pe­rin­ne­liit­to yh­teis­työs­sä Var­si­nais-Suo­men so­ta­ve­te­raa­ni­pii­rin las­ten ja nuor­ten pe­rin­ne­työn sekä Mas­kun kult­tuu­ri­toi­men kans­sa. Tam­men­leh­vän Pe­rin­ne­liit­to on vuon­na 2003 pe­rus­tet­tu jär­jes­tö, jon­ka jä­se­ni­nä on 23 ve­te­raa­ni-, maan­puo­lus­tus- ja pe­rin­ne­työ­tä te­ke­vää yh­tei­söä.

Sen teh­tä­vä­nä on vaa­lia eri ta­voin val­ta­kun­nal­li­ses­ti tär­ke­ää pe­rin­ne­ai­neis­toa ja ve­te­raa­ni­su­ku­pol­vien ar­vo­ja. Hyvä näin.

So­ta­su­ku­pol­ven pe­rin­tö on olen­nai­nen osa kult­tuu­ri­pe­rin­tö­äm­me. Kan­sa­kun­ta on hei­koil­la, jos se unoh­taa his­to­ri­an­sa. Näin ai­na­kin mi­nul­le on ope­tet­tu.

Oh­jel­man oli suun­ni­tel­lut 25 vuot­ta sota-ajan lau­lu­ja tul­kin­nut pe­rin­ne­työn ak­tii­vi Tui­ja Sau­ra. Hän myös juon­si ti­lai­suu­den ja lau­loi yh­des­sä ja erik­seen Ar­to Nuo­ti­on ja Jere Vilk­ki­sen kans­sa. Muu osa oh­jel­maa to­teu­tui vah­voin pai­kal­li­sin voi­min.

Al­kuo­sas­sa lii­kut­tiin sota-ajas­sa, lop­puo­sa oli uu­dem­paa pe­rin­net­tä. Ku­rit­tu­lan ala-as­teen op­pi­laat esiin­tyi­vät joh­ta­ja­naan Kir­si­ma­ri Poh­jan­hei­mo, Mas­kun kirk­ko­kuo­ro Joni Pou­ta­sen joh­dol­la ja mo­ni­lah­jak­kais­ta opet­ta­jis­ta koot­tu Ope­bän­di. He sekä Hel­mi­har­mo­ni­kat huo­leh­ti­vat sä­es­tyk­ses­tä.

Mu­sii­kin so­vi­tus ja joh­to oli mo­ni­toi­mi­sen muu­si­kon Eli­na Uk­ko­sen hoi­dos­sa. Jous­ta­vas­ti hä­nel­tä pi­a­no vaih­tui har­mo­nik­kaan ja ta­kai­sin.

Lop­puo­san Top 1 oli eh­dot­to­mas­ti kou­lun ala-as­teen op­pi­lai­den kuo­ro. Ei­kä vain it­se esi­tys, jo sii­hen val­mis­tau­tu­mi­nen pis­ti tä­pis­tä­mään. Laa­ja oh­jel­ma vaih­te­li luo­kit­tain, mut­ta mis­sä oli­vat poi­ka­lau­la­jat? Oli so­maa ha­vai­ta, mi­ten per­soo­nal­li­suu­se­rot vaih­te­le­vat jo las­ten esi­tyk­ses­sä, niin­hän ne vaih­te­le­vat meil­lä van­hem­mil­la­kin.

Useim­mil­le esiin­ty­mi­nen oli va­ka­va paik­ka, se vaa­ti myös va­ka­vaa kes­kit­ty­mis­tä. Toi­set, var­sin­kin pie­nem­mät, ot­ti­vat ren­nom­min. He eli­vät ja eleh­ti­vät ir­to­nai­ses­ti kuin pis­tok­sis­sa. Näin ha­lu­ai­sin­kin. Ha­lu­ai­sin tuon lap­sen vä­lit­tö­myy­den jat­ku­van meis­sä pi­tem­pään.

Pe­rin­ne on jat­ku­mo. Näen sen kat­ke­a­mat­to­ma­na ket­ju­na men­nees­tä tu­le­vaan, vain sen ja­los­ta­mi­nen sal­lit­ta­koon. So­ta­rin­ta­mal­la syn­ty­nyt ja siel­lä ver­so­nut viih­de si­säl­si sa­mo­ja ele­ment­te­jä kuin tuo las­ten rie­mu­kas esi­tys ja tä­pi­nä. Kes­kei­sin si­säl­tö on yh­tei­nen: hen­gen nos­ta­tus.

Pent­ti Man­ti­la