Meri, eri­tyi­ses­ti Saa­ris­to­me­ri, on mei­dän var­si­nais­suo­ma­lais­ten "oma" me­rem­me ja vah­va osa iden­ti­teet­ti­äm­me. It­se olen syn­ty­nyt ja kas­va­nut tä­män me­ren ran­nal­la. Meri on ol­lut läs­nä nuo­ruus­vuo­si­na, kun ka­ve­ri­po­ru­kas­sa pyö­räil­tiin ke­säi­sin lä­hi­ön hel­tei­tä pa­koon Ruis­sa­lon ui­ma­ran­noil­le. Meri on läs­nä edel­leen päi­vit­täin, sil­lä ai­kui­si­äl­lä olen pää­ty­nyt asu­maan My­nä­lah­den ran­nal­le.

On ki­vu­li­as­ta seu­ra­ta ai­ti­o­pai­kal­ta, kuin­ka Saa­ris­to­me­ri voi vuo­si vuo­del­ta huo­nom­min. Tu­kah­dut­ta­vat le­vä­lau­tat kas­va­vat lä­hes lä­pi­tun­ke­mat­to­mak­si puu­rok­si ai­na vain ai­kai­sem­min. Mo­nil­le var­si­nais­suo­ma­lai­sil­le sai­ras Saa­ris­to­me­ri tar­koit­taa myös hei­ken­ty­nyt­tä toi­meen­tu­loa. Sa­mal­la kär­sii pit­kään ja har­taas­ti ra­ken­net­tu alu­een mat­kai­lub­rän­din ve­to­voi­ma.

Itä­me­ren suo­je­luun on pa­nos­tet­tu vii­meis­ten vuo­si­kym­me­nien ai­ka­na ja suo­je­lu on tuot­ta­nut tu­los­ta, mut­ta sil­ti Saa­ris­to­me­ri lois­taa ra­vin­ne­kuor­mien osal­ta edel­leen me­ri­a­lu­eem­me vii­mei­se­nä kirk­kaan pu­nai­se­na on­gel­ma­koh­ta­na. Ai­van kuin tu­leh­tu­nut haa­va.

Saa­ris­to­me­ren vuo­tui­nen ko­ko­nais­typ­pi­kuor­mi­tus oli vii­me vuo­si­kym­me­nen ai­ka­na kes­ki­mää­rin 7200 ton­nia ja ko­ko­nais­fos­fo­ri­kuor­mi­tus 480 ton­nia. Täs­tä ko­ko­nais­mää­räs­tä vain muu­ta­mien pro­sent­tien osuus koos­tuu jä­te­ve­den­puh­dis­ta­mois­ta ja nii­den yli­juok­su­tuk­sis­ta, ei­kä lai­va­lii­ken­teen­kään osuus Saa­ris­to­me­ren ra­vin­ne­kuor­mas­ta voi ol­la rat­kai­se­va, sil­lä koko Itä­me­ren alu­een lai­va­lii­ken­teen typ­pi- ja fos­fo­ri­pääs­töt ovat mer­kit­tä­väs­ti al­hai­sem­mat kuin pel­käs­tään Saa­ris­to­me­ren ra­vin­ne­kuor­mat. Myös­kään kul­keu­mat Suo­men­lah­den asu­tus­kes­kuk­sis­ta tai Ve­nä­jäl­tä ei­vät se­li­tä ti­lan­net­ta.

Saa­ris­to­me­ren tila on huo­non­tu­nut pit­kän ajan ku­lu­es­sa ja syi­tä ti­lan­tee­seen on mo­nia. Asu­tus­kes­kus­ten ja te­ol­li­suu­den ra­vin­ne­pääs­töt niin ko­ti­maas­ta kuin naa­pu­ri­mais­ta ovat ai­em­min mer­kit­tä­väs­ti kas­vat­ta­neet fos­fo­ri­va­ras­toa, joka nyt osal­taan yl­lä­pi­tää le­vä­ku­kin­to­ja.

Kyl­mä ja kiis­ta­ton to­si­a­sia on kui­ten­kin se, et­tä maa­ta­lou­den osuus niin va­ras­to­fos­fo­ris­ta kuin täl­lä het­kel­lä syn­ty­vis­tä ra­vin­ne­pääs­töis­tä on var­sin mer­kit­tä­vä. Tämä ei ole syy­tös maa­ta­lout­ta koh­taan, vaan ai­no­as­taan fak­to­jen to­te­a­mi­nen. Mi­kä­li tätä kiis­ta­ton­ta to­si­a­si­aa ei ky­e­tä tun­nus­ta­maan, on mah­do­ton­ta va­li­ta oi­kei­ta toi­men­pi­tei­tä ti­lan­neen kor­jaa­mi­sek­si.

On­gel­ma on mei­dän kaik­kien yh­tei­nen, ei pel­käs­tään maa- ja met­sä­ta­lou­den. Tar­vi­taan uu­den­lais­ta maa­ta­lous­po­li­tiik­kaa ja neu­von­taa, joka aut­taa vil­je­li­jöi­tä pi­tä­mään ra­vin­teet maa­pe­räs­sä. Näi­hin kuu­lu­vat maa­pe­rän kun­nos­ta, ve­si­ta­lou­des­ta ja mik­ro­bi­toi­min­nas­ta huo­leh­ti­mi­nen, jat­ku­va kas­vi­peit­tei­syys, vil­je­ly­kier­to ja ra­vin­tei­den kier­rä­tys. Li­säk­si avo­hak­kui­den ra­joit­ta­mi­nen ja ko­ko­nais­ra­vin­ne­kuor­man leik­kaa­mi­nen ovat vält­tä­mät­tö­miä.

Me tar­vit­sem­me tu­le­vai­suu­des­sa­kin ko­ti­mais­ta ruo­kaa ja sen vuok­si mei­dän on löy­det­tä­vä kei­not niin maa­ta­lou­den kan­nat­ta­vuu­den pa­ran­ta­mi­seen kuin ra­vin­ne­va­lu­mien hil­lit­se­mi­seen. Tämä kaik­ki vaa­tii ta­lou­del­li­sia pa­nos­tuk­sia, joi­ta ei voi enää ly­kä­tä. Me kaik­ki tie­däm­me, et­tä Saa­ris­to­me­ri on sai­ras ja vas­tuu hoi­dos­ta on meil­lä kai­kil­la. Em­me­hän ha­lua me­net­tää ai­no­aa mer­tam­me.

Rami Kä­kö­nen (vihr.)

Mas­ku