23.10. vuon­na 1880 ha­vah­dut­tiin Veh­maan pi­tä­jän Maar­jär­vel­lä kaa­me­aan to­del­li­suu­teen. Jo ai­em­min muu­al­la Lou­nais-Suo­mes­sa ta­pah­tu­neet su­si­sur­mat oli­vat to­den­tu­neet jo tääl­lä­kin. Ta­paus oli yh­dek­säs koko sar­jas­sa.

Kai­kes­ta tie­dos­ta huo­li­mat­ta aa­te­lis­ti­lan met­sä­tor­pas­sa asu­va les­ki Hen­ri­ka Grön­roos sal­li vii­si­vuo­ti­aan Pau­li-poi­kan­sa läh­teä yk­sin met­sään, jos­sa ker­to­man mu­kaan tap­pa­ja­su­si ta­voit­ti hä­net Maar­jär­ven yli joh­ta­neen sil­lan luo­na. Myö­hem­min hä­nen ruu­mii­no­si­aan löy­tyi eri puo­lil­ta pi­tä­jää.

"Lap­si jäl­leen su­den saa­lii­na" ot­si­koi Sa­no­mia Tu­rus­ta -leh­ti kir­joi­tuk­sen­sa 5.11.1881. Ta­paus oli jo 22. pit­käs­sä sar­jas­sa, jon­ka koh­teek­si jou­tui­vat mo­net man­te­reen pi­tä­jät Vak­ka-Suo­mes­sa.

Ta­pauk­sen poik­keuk­sel­li­suu­des­ta paik­ka­kun­nal­la ker­toi pai­kal­li­sen kir­joit­ta­jan lä­het­tä­mä teks­ti, jos­sa ta­paus­ta ku­va­taan seik­ka­pe­räi­ses­ti: Lap­si jäl­leen su­den saa­lii­na. Tääl­lä ovat su­det jäl­leen käy­neet ryös­tö­ret­kel­lä, vie­lä­pä ky­läi­sim­mis­sä pai­kois­sa. Vii­me maa­nan­tai­na, lo­ka­kuun 31. päi­vä eh­too­puo­lel­la Lait­tis­ten ky­län Räy­län tor­pas­ta lä­he­tet­ty kak­si las­ta asi­oil­le erää­seen toi­seen, maan­tien toi­sel­la puo­len ole­vaan naa­pu­ri­torp­paan. Eh­dit­ty­än­sä jo ihan tor­pan edus­tal­le he kau­huk­sen­sa nä­ki­vät kol­me sut­ta, jois­ta yk­si hyök­kä­si hei­dän pääl­len­sä, ot­ti suu­hun­sa toi­sen, Ali­na-ni­mi­sen, noin 6-vuo­ti­aan tyt­tö­lap­sen. Tor­pan lä­hei­syy­des­sä työs­ken­te­le­vät ve­nä­läi­set maan­mit­ta­rit eli to­pog­ra­fit tur­haan yrit­ti­vät es­tää sut­ta sur­man­työs­tään. Sa­ma­na päi­vä­nä löy­det­tiin jään­nök­siä lap­sen ruu­miis­ta ja seu­raa­va­na päi­vä­nä noin kol­men ruot­sin virs­tan pääs­tä tor­pas­ta kyl­ki­kap­pa­lei­ta ja pää.

Seu­ra-leh­den 1970-lu­vul­la te­ke­män ar­tik­ke­lin mu­kaan ta­paus sat­tui Veh­maan pi­tä­jän Lait­tis­ten ky­län Köy­kän­mä­es­sä. Tä­män sel­vi­tyk­sen mu­kaan sur­man koh­teek­si jou­tui ren­ki Ju­ha­ni Ju­ha­nin­po­jan kuu­si­vuo­ti­as Ali­na Kris­tii­na -ni­mi­nen ty­tär. Leh­den ta­ri­na poik­ke­aa jon­kin­ver­ran al­ku­pe­räis­teks­tis­tä vuo­del­ta 1881. Tä­män mu­kaan hän oli il­ta­päi­väl­lä noin kel­lo nel­jän ai­kaan tu­los­sa ko­tiin­sa Köy­kän­mä­keen. Ko­to­na ol­lut äi­ti ker­toi ha­vain­neen­sa Ali­na-ty­tön jo pi­ha­pii­ris­sä, mut­ta sa­mal­la hän näki myös su­den lä­hes­ty­vän maan­tien suun­nas­ta tyt­töä. Kau­em­pa­na hän ker­toi näh­neen­sä kak­si muu­ta sut­ta.

Tämä ker­to­mus, joka pe­rus­tuu täy­sin pe­ri­mä­tie­toon ja lie­nee sa­mal­la hie­man dra­ma­ti­soi­tu, an­taa traa­gi­sen ku­vauk­sen ty­tön lo­pun het­kis­tä. Ta­ri­na jat­kuu si­ten, et­tä tyt­tö eh­ti ava­ta tu­van oven, jol­loin susi hyp­pä­si hä­nen sel­kään­sä. Äi­ti kuu­li ty­tön pa­rah­duk­sen ja eh­ti nä­ke­mään, mi­ten susi raa­ha­si tätä la­ji­to­ve­rien­sa luo ja ka­to­a­van met­sään.

Vuo­del­ta 1979 ole­va ta­ri­nan mu­kaan su­den sur­maa­mak­si tul­leen Ali­nan ko­ti­ta­lo oli ar­tik­ke­lia teh­tä­es­sä edel­leen ole­mas­sa. Ku­ten ym­mär­ret­tä­vää ta­pauk­seen liit­ty­vä ta­ri­na on jo tuol­loin ai­na­kin kol­man­nen pol­ven muis­tel­mia ta­pah­tu­nees­ta. Lä­hes sa­dan vuo­den ai­ka­e­ro kah­den ta­ri­nan vä­lil­lä on mer­kit­tä­vä. En­sim­mäi­nen ta­ri­na on ai­ka­lai­sen, pi­tä­jän asuk­kaan kir­joit­ta­ma tuo­ree­seen tie­toon pe­rus­tu­va ku­vaus jär­kyt­tä­väs­tä ta­pah­tu­mas­ta.

Ei­vät edes ai­ka­lai­set tien­neet kuin vas­ta pal­jon myö­hem­min, et­tä ky­sees­sä oli nor­maa­lis­ta poik­ke­a­va su­siyk­si­lö, jon­ka poik­ke­a­va met­säs­tys­viet­ti joh­ti näi­hin sur­ma­te­koi­hin, joi­ta lop­pu­jen lo­puk­si ta­pah­tui Lou­nais-Suo­mes­sa 22. Vas­ta met­säs­tyk­sen lo­pul­ta saa­tua li­sä­voi­mia Ve­nä­jäl­tä ja kaa­don on­nis­tut­tua kook­kaan naa­ras­su­den koh­dal­la ti­lan­ne rau­hoit­tui ja lap­si­sur­mat lop­pui­vat.

Vak­ka-Suo­men alu­eel­la ta­pah­tui yh­teen­sä 17 lap­siin koh­dis­tu­nut­ta su­si­sur­maa. Näi­den li­säk­si oli lu­kui­sia lä­hel­tä piti -ti­lan­tei­ta, jois­ta ei sil­loi­nen leh­dis­tö ker­to­nut. Var­sin pie­net lap­set pan­tiin usein pai­me­nik­si ja näin he al­tis­tui­vat vaa­ral­le. Myös ai­kui­set ko­ki­vat ole­van­sa usein vaa­ras­sa su­sien ah­dis­ta­es­sa muun mu­as­sa tal­vi­sin reel­lä mat­kaa­jia.

Mark­ku Leh­to

Kir­joit­ta­ja me­neh­tyi en­nen jou­lua. Teks­ti jul­kais­taan omais­ten toi­vees­ta.