Va­sem­mal­le tai oi­ke­al­le kään­ty­vän moot­to­ri­a­jo­neu­von kul­jet­ta­jan on väis­tet­tä­vä sa­maan suun­taan ris­teys­tä lä­hes­ty­vää pol­ku­pyö­räi­li­jää, joka saa ylit­tää ajo­tien py­säh­ty­mät­tä ja hil­jen­tä­mät­tä no­peut­taan lä­hes­ty­es­sään ris­teys­tä.

Näin olen tul­kin­nut ny­kyi­siä lii­ken­ne­sään­tö­jä. Au­toi­li­jan nä­kö­kul­mas­ta sään­tö on lä­hes koh­tuu­ton, sil­lä pyö­räi­li­jä voi il­mes­tyä ta­ka­oi­ke­al­ta tai -va­sem­mal­ta kuin tyh­jäs­tä ja sen en­nak­koon ha­vait­se­mi­nen voi ol­la erit­täin vai­ke­aa. Vas­taa­vis­sa ti­lan­teis­sa näin­kin vä­hil­lä tö­mäyk­sil­lä on sel­vit­ty kuin ih­meen kau­pal­la.

Muun mu­as­sa vih­re­än siir­ty­män ni­mis­sä pyö­räi­lyä on py­rit­ty li­sää­mään voi­mak­kaas­ti, mil­lä on mo­nia po­si­tii­vi­sia vai­ku­tuk­sia, ku­ten ter­vey­teen liit­ty­vät ja ym­pä­ris­töys­tä­väl­li­syys, mut­ta unoh­taa ei sovi ky­sei­sen liik­ku­mis­muo­don ai­heut­ta­mia vaa­ti­muk­sia lii­ken­ne­jär­jes­te­ly­jen tur­val­li­suus­nä­kö­koh­tiin.

Jo ole­mas­sa ole­via ka­tu­ja ja ke­vy­en lii­ken­teen väy­liä on vai­kea muut­taa. Ne ovat sel­lai­se­naan sii­nä, mis­sä ovat, mut­ta lii­ken­ne­sään­tö­jen uu­dis­ta­mi­nen tar­vit­ta­vin osin ei oli­si on­gel­ma, ei ra­has­sa ei­kä käy­tän­nös­sä.

Ris­tey­son­net­to­muuk­sien vä­hen­tä­mi­sek­si käy­tän­töä tu­li­si muut­taa niin, et­tä pyö­räi­li­jän on ai­na oman tur­val­li­suu­ten­sa ni­mis­sä py­säh­dyt­tä­vä en­nen suo­ja­tiel­le siir­ty­mis­tä, jos­sa hän on vaa­ras­sa tör­mä­tä oi­ke­al­le tai va­sem­mal­le kään­ty­mäs­sä ole­vaan ajo­neu­voon. Vä­hin­tään­kin omi­tui­sel­ta vai­kut­taa myös valo-oh­jaus, jos­sa sekä kään­ty­väl­le ajo­neu­vol­le et­tä pyö­räi­li­jäl­le mo­lem­mil­le pa­laa sa­maan ai­kaan vih­reä valo, mikä tar­koit­taa, et­tä ete­ne­mi­nen on tur­val­lis­ta.

Ny­kyis­ten ris­tey­sa­jo­sään­tö­jen mu­kaan lail­li­nen an­sa on vi­ri­tet­ty­nä ja on vain ajan ky­sy­mys, mil­loin Tu­rus­sa sat­tu­nut Hä­meen­ka­dun ja Kert­tu­lin­ka­dun ris­teyk­sen ikä­vä ta­pah­tu­ma saa jat­koa. Va­hin­ko­ja ta­pah­tuu. Ko­ko­naan nii­tä ei voi­da vält­tää, mut­ta il­mi­sel­vät vaa­ran­pai­kat voi­tai­siin eli­mi­noi­da hy­vin yk­sin­ker­tai­sil­la lii­ken­ne­sään­nös­ten muu­tok­sil­la.

Tur­val­li­sen liik­ku­mi­sen taus­tal­la on kyse asen­teis­ta, sil­lä lii­ken­tees­sä to­teu­tuu pa­ra­dok­si: sen su­ju­vuu­den kan­nal­ta pi­täi­si voi­da luot­taa oi­keuk­siin­sa, mut­ta oman ja mui­den tur­val­li­suu­den nä­kö­kul­mas­ta näh­ty­nä jos­kus voi ol­la vii­sain­ta myös luo­pua niis­tä.

Yh­teis­pe­lil­lä se su­juu.

Han­nu Krei­vi­lä