Uudenkaupungin ikäihmiset, ja muutkin lehdenlukijat, ovat varmasti huomanneet että Varhaan siirtyminen toi esiin pitkään ilmassa liikkuneita epävarmuutta synnyttäviä asioita myös ikäihmisten palveluissa. Uudessakaupungissa on voitu olla hyvinkin tyytyväisiä moneen asiaan, vaikka niukkuuttakin on jouduttu kohtaamaan.
Varha on kuitenkin nostanut näkyvästi puheenaiheeksi sen periaatteen, että kaikilla alueilla pitäisi olla samanvertaiset palvelut. Tarkoittaako se kuitenkaan sitä, että joillakin alueilla hyvin toimiviksi kehitetyt ikäihmisten palvelut on heikennettävä ja resurssit siirrettävä muualle? Voidaanko ajatella, että jotakin hyvin toimivaa jätetään sellaiseksi esimerkiksi, johon koko alueella voidaan pyrkiä?
Varsinais-Suomi on alue, jossa yhden suuren keskuskaupungin lisäksi on 26 muuta kuntaa, joista osa hyvin pieniä. Tämä sirpaleisuus lienee yksi syy siihen, että Varhaan jouduttiin moneen muuhun alueeseen verrattuna lähtemään takamatkalta.
Jo syksyllä pitäisi kuitenkin olla tehtynä päätöksiä, joiden pohjalta tätä yhtenäistämistä lähdetään toteuttamaan. Alueilla, joissa jo pienetkin rajariidat ja tienpitoa koskevat kiistat voivat herättää suuria intohimoja, saatetaan joutua varomaan kateuden synnyttämien epäoikeudenmukaisuudentunteiden heräämistä jopa liiallisuuksiin asti.
Osa Ikäihmisten palveluista on selvästi luonteeltaan muuta kuin terveydenhuoltoa tai sosiaalipalveluita. Rajankäyntiä tarvitaan siinä, mikä on ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa ja mikä muuta kunnille edelleen kuuluvaa toimintaa.
Alkuvuonna lehdessä julkaistusta haastattelusta ilmeni, että uusikaupunkilaisia ikäihmisiä jo 30 vuotta palvellut Sakunkulma on tässä joutumassa suurennuslasin alle. Samanlaista maksutonta ja kaikille ikäihmisille avointa palvelua ei lähialueen muissa kunnissa ole lukuun ottamatta Turkua, jossa tällaista toimintaa on myös ollut pitkään ja se on samalla tavoin hyvin vakiintunutta. Erityisen tärkeää on ollut, että näihin palveluihin voi hakeutua kuka vain ikäihminen ilman sitoumuksia, terveydentilan arviointeja ja palvelupäätöksiä. Osa asiakkaista on voinut olla jo kotihoidonkin piirissä, mutta suurin osa kuitenkaan ei.
Sakunkulman merkitys asiakkaidensa mielenterveydelle, sosiaaliselle hyvinvoinnille ja yhteisöllisyydelle on ollut hyvin suuri. Yksin kotonaan vielä selviytyville asiakkaille se tarjoaa luontevan väylän lähteä liikkeelle ja muiden seuraan, huolehtimaan kunnostaan ja terveydestään.
Tämän palvelun varsinaista hoidontarvetta hidastava ja ennaltaehkäisevä vaikutus on merkittävä, ja se tuottaa juuri niitä taloudellisia säästöjä jotka ovat vastaisuudessakin tarpeen. Kaikkea hyvinvointia on silti mahdotonta mitata rahassa, emmekä sellaista vanhuutta voikaan toivoa millekään sukupolvelle. Emmekä toivo, että nuoria ja vanhoja ihmisiä asetetaan palvelutarpeissaan vastakkain.
Näistä syistä vanhusneuvosto vastaa haasteeseen ja järjestää kaikille avoimen keskustelutilaisuuden Crusellissa ensi viikon tiistaina 28.3. alkaen kello 13.
Marketta Suoja-Sjöblom, vanhusneuvoston puheenjohtaja
Mauri Pietiä varapuheenjohtaja, Sirpa Korpi, Seija Wahlbäck, Sinikka Kassila, Rauno Aaltonen kh