Kum­mas­te­lem­me las­tem­me ja nuor­tem­me yhä vä­ki­val­tai­sem­paa käyt­täy­ty­mis­tä. Iän mu­ka­na teot raa­is­tu­vat, mah­dol­li­suu­det asei­den ja mui­den tu­ho­vä­li­nei­den käyt­töön kas­va­vat. Tie­dos­tus­vä­li­neet leh­dis­tös­tä di­gi­taa­li­siin tie­to­läh­tei­siin ovat joka päi­vä mat­ka­kump­pa­nei­nam­me suol­ta­en viih­dyk­keek­si mur­hia, pa­hoin­pi­te­ly­jä ja juo­nit­te­lu­ja. Uu­tis­lä­he­tyk­sis­sä ne­ga­tii­vi­set ta­pah­tu­mat, ku­ten luon­non­ka­tast­ro­fit ja so­dat, oi­keu­te­tut ja oi­keu­det­to­mat, sekä nuo­ri­so­vä­ki­val­ta hauk­kaa­vat lei­jo­nan osan.

Ri­kol­li­sis­ta nuo­ri­so­jen­geis­tä on kas­va­mas­sa ih­mis­tä suu­rem­pi on­gel­ma en­nen kaik­kea suur­kau­pun­geis­sa. Tuk­hol­ma on jo kes­kus­taa myö­ten il­tai­sin ja öi­sin vaa­ra-alu­et­ta. Jen­gi­läi­sil­lä on omat ver­kos­ton­sa, tänä di­gi­ai­ka­na yh­teyk­sien pi­tä­mi­nen on help­poa ja po­lii­si on har­hau­tet­ta­vis­sa.

Up­p­sa­las­sa­kin on jen­giy­dyt­ty. Ny­ky­ään uh­ka Suo­meen ei ole yk­si­no­maan idäs­tä, vaan myös län­nes­tä. Hel­sin­ki on eni­ten vaa­ra­vyö­hyk­kees­sä. Pie­nem­mäs­sä mit­ta­kaa­vas­sa on il­men­nyt ki­dut­ta­mis­ta ja jopa tap­pa­mis­ta. Tä­mä­kö on uut­ta nor­maa­lia? Ym­mär­tääk­se­ni huu­meet liik­ku­vat näis­sä pii­reis­sä suk­ke­las­ti, kouk­kuun voit jää­dä tie­tä­mät­tä­si­kin.

Lap­set elä­vät tä­män kai­ken kes­kel­lä edes asi­aa mi­ten­kään ym­mär­tä­mät­tä. Ko­ro­na­ro­ko­tus­ten ai­ka­na ei uu­tis­lä­he­tyk­siä pys­ty­nyt kat­so­maan, kos­ka ai­na ko­ho­koh­ta oli ”pii­ki­tys” – olen piik­ki­kam­moi­nen. Oli­si hyvä tie­tää, kuin­ka mon­ta va­lo­ku­vaa­jaa val­jas­tet­tiin tätä pa­rin se­kun­nin toi­men­pi­det­tä to­dis­ta­maan.

Jopa las­te­noh­jel­mis­sa on pal­jon kiu­saa­mis­ta ja ”kel­jui­lua”. Hy­vyys, haus­kuus ja elä­mäs­sä pii­le­vä puh­das iloi­suus on la­kais­tu ma­ton al­le. Ei ke­tään kiin­nos­ta.

Ym­mär­tääk­se­ni kän­nyk­kä­di­gi­pe­lit ovat vä­ki­val­ta­viih­det­tä: on var­mas­ti op­pi­tun­neil­la­kin sy­käh­dyt­tä­väm­pää kuin suo­men kie­len kie­li­op­pi­sään­nöt tai de­ri­vaa­tat. Kun­pa hal­li­tus, en­nen kaik­kea ope­tus­mi­nis­te­riö, sai­si kän­nyk­kä­kiel­lon op­pi­tun­neil­la voi­maan koko maas­sa.

Ai­ka­kau­del­le ku­vaa­vaa on, et­tä TV -sar­ja Sa­la­tut elä­mät on lap­sil­le sal­lit­tu ja esi­te­tään ikään kuin il­ta­sa­tu­na per­heen pie­nim­mil­le. Toi­saal­ta äs­ken näh­ty elo­ku­va Pik­ku Hei­di oli kiel­let­ty al­le 8-vuo­ti­ail­ta.

Kat­soin yh­den suo­ma­lai­sen Nan­ny-oh­jel­man ja häm­mäs­tyin. Näin­kö noin 3 -vuo­ti­aan lap­sen pi­tää leik­kiä yk­sin omas­sa huo­nees­saan ei­vät­kä ai­kui­set saa kat­soa Pik­ku kak­kos­ta lap­sen seu­ra­na, syö­dä piti sie­väs­ti yk­si­nään pöy­dän ää­res­sä ai­kuis­ten tark­kail­les­sa joka suu­pa­laa. Pe­rään­kuu­lu­tan yh­tei­söl­li­syyt­tä, myös lap­si on var­tee­no­tet­ta­va yh­tei­sö­kump­pa­ni, ei kui­ten­kaan dik­taat­to­ri. Teh­dään yh­des­sä.

Muis­tan yli 30 vuo­den ta­kaa lap­sen­lap­sem­me, al­le kou­lui­käi­sen po­jan re­ak­ti­on hä­nen kuul­les­saan te­le­vi­si­os­sa sa­nan kan­ni­baa­li. Ky­se­lyt jat­kui­vat koko vii­kon­lo­pun ajan. Tie­ten­kin sel­vi­tim­me hä­nel­le, et­tä kan­ni­ba­lis­mi on ih­mis­syön­tiä tai muu­ten­kin la­ji­to­ve­rien syö­mis­tä.

Pel­ko tart­tui poi­kaan kuin ko­ro­na. ”Voi­ko tääl­lä ol­la, us­kal­lan­ko men­nä ves­saan, en ai­na­kaan ulos.” Se­li­tim­me ja se­li­tim­me, hir­te­his­huu­mo­rin avul­la sel­vi­sim­me. Jos mam­ma (minä) lai­tet­tai­siin pa­taan, tu­li­si ras­vai­nen sop­pa. Jos asi­aa ei oli­si lop­puun kä­si­tel­ty, hän eh­kä ny­kyi­ses­sä työs­sään Ja­pa­nis­sa yhä pel­käi­si kan­ni­baa­lin hii­pi­vän kin­te­reil­lä ja hauk­kaa­van kan­ta­pääs­tä.

Lap­sel­la on ky­se­ly­kau­si ja uh­ma­kau­si. Kum­mat­kin on kai­kel­la va­ka­vuu­del­la huo­mi­oi­ta­va. Lap­sel­le täy­tyy se­lit­tää ”konk­leet­ti­ses­ti” (po­jan­poi­ka­ni to­kai­su).

Jos­pa lak­kai­sit­te hank­ki­mas­ta lap­sia kuin os­tai­sit­te kau­pan hyl­lyl­tä. Lop­pu­jen lo­puk­si uu­si elä­mä on lah­ja van­hem­mil­le, koko su­vul­le ja yh­teis­kun­nal­le. Pi­tä­net­te huol­ta, et­tä he saa­vat vä­ki­val­lal­ta tur­vas­sa kas­vaa vas­tuul­li­sik­si ai­kui­sik­si.

Ee­va Au­vi­nen

Naan­ta­lin Me­ri­mas­ku